Vaniljajäätelöä ja mansikoita

Koulu alkaa sillä lailla oikeasti huomenna. Tänään kävin kääntymässä toimistolla että tietävät minun käyvän siellä koulua ja sitten huitelin ostamaan vasaraa ja meisseleitä että voin koota Ikean tv-tason. Taso tuli vaikka kaksi ruuvia jäi jostain syystä käteen. Hyvin tuo tuossa silti seisoo, kai se kertoisi jos heikottaisi. 

Olipa ihana päästä omaan kotiin. Täällä kaikki on siellä missä pitää ja jos ei ole niin se olen kuitenkin minä joka sen on siihen laittanut. Voin olla juuri niin kuin huvittaa ilman että odottamattomia vieraita paukkaa sisään ovista ja ikkunoista. Osaan herätä aamulla ja tehdä ruokaa. Menen joka päivä neljä kertaa ulos ovesta kun ei ole muita viemässä Memmua pissalle. Saan polttaa tuoksukynttilöitä ja suitsukkeita ilman että aiheutan päänsärkyä kellekään. On rauhallista ja hiljaista. Saan katsoa telkkarista mitä haluan, eikä sen tarvitse olla jalkapalloa Tehdä kanakastiketta ja juoda teetä ja viiniä sekaisin jos huvittaa. Harvemmin huvittaa, mutta tulipahan koettua. Koti on ihana.

Oli kyllä ihanaa myös viettää viimeinen vapaa viikonloppu merellä. Lämmin oli ilma vaikkei merivesi, seuran mökki kun sijaitsee avomerellä. Se ei haitannut, sitten piti vain juosta kirkuen saunaan istumaan ja lämpenemään kunnes aivot jostain kumman syystä ovat taas sitä mieltä, että uiminen olisi hyvä ratkaisu.

Kesä meni naurettavan nopeasti. Niin siinä kai käy kun on töitä tarpeeksi ja sateinen kesä. Kotiin päästessä sitä ei halunnut juuri muuta kuin pestä hiuksenpätkät pois varpaista ja mennä päiväunille. Tietenkin kuuden aikaan aloitetut päiväunet eivät enää ole päiväunet vaan ihan vain unet jotka jatkuvat siihen asti että herätään syömään, ennen kuin vaihdetaan nukkumapaikkaa sohvalta sänkyyn.

Yritin etsiä uutta pesukonetta ennen kuin tuo vanha tekee reiän lattiaan. Löytyi yksi sopiva, mutta sellaista ei tietenkään sijaitse missään päin tätä päätä Suomea. Kun vaatimukseni ovat edestätäytettävä ja syvyys saisi olla vain sen kolmekymmentä senttiä ja rapiat niin kuin tuo vanha papparainenkin. Ei se muuten, mutta jos siinä yhtään enempää on senttejä niin minun täytyy kiivetä pesukoneen yli päästäkseni pissalle. Eikö pieniä pesukoneita mukamas tarvitse kukaan muu? Luulisi että muutkin komeronkokoisten vessojen omistajat haluaisivat pestä pyykkiä.Saatanan miniyksiöt, sanonpahan vaan.

Meri tuli takaisin

Vene laskettiin veteen juhannusaton aattona ja sen jälkeen olen ollutkin saaressa niin paljon kuin mahdollista. Se on ihanaa, ilma on kevyttä ja suolaista ja kaikkialla minne katse kääntyy on kaunista. Sinistä, vihreää, ruskeaa ja harmaata. Punaista ja valkoista ja keltaista.

Silti siellä ahdistaa ja ajaudun pois itsestäni aina toisinaan, mutta kotiin palattuani vielä enemmän. Niin paljon että suutun, huudetaan Harun kanssa vihaisina toisillemme yhä vain kovempaa ja ilkeämmin ja minä haluan satuttaa, koska itseeni sattuu. 

Sitten mökötetään molemmat automatkalla kauppaan, kunnes radiossa joku sanoo jotain niin tyhmää että meidän on molempien pilkattava sitä. Kaupassa molemmat ostaa oman merkin tupakkaa ja kotona jo ollaan taas väleissä. Paistan sille herkkusieniä ja maissia, se on minun anteeksipyyntöni. Se syö sen, kiittää ja kehuu herkulliseksi, ja se on sen.

En tiedä miksi tässä talossa on niin paljon negatiivista energiaa, koko tässä kaupungissa. Ja minä imen sen itseeni tai ehkä se vain syöpyy minuun, ehkä minä olen itse se pahuus. 

Paatillakaan ei jaksa olla ikuisesti, jossain vaiheessa laineiden liplatus ei enää korvaa sitä että on kylmä etkä tunne oloasi koskaan täysin kuivaksi. Kannella makoileminen on leppoisaa kunnes alkaa tihuttaa, palat tai hyttysen ja paarmat tulevat koloistaan. 

Ainut mihin en koskaan kyllästy on se aika kun ajamme ja istun paatin katolla ja katselen ohi lipuvia saaria. Mietin mitä niissä on, kuka niissä asuu ja millainen henki niillä on. Nautin siitä, kuinka tuuli repii vaatteita ja hiuksia ja ripsiä, niin että välillä on vain suljettava silmät ja käännettävä pää.

Bon voyage

Lähden huomenna Nizzaan viideksi päiväksi makoilemaan, juhlimaan ja shoppailemaan. Tuijottamaan kirkkaan turkoosia Välimerta kiviseltä rannalta, haahuilemaan pitkin Promenade des Anglaisia. 

Sen jälkeen jään vielä Helsinkiin kolmeksi päiväksi Homssun ja sen siskon kanssa lintsille ja pussikaljoittelemaan.

Kyllä tästä kesästä vielä hyvä tulee.

Nyt kun vielä osaisin päättää mitä vaatteita otan mukaan, kriisi!