Oli huono päivä, on vähän vieläkin. Opettaja oli aika lailla sitä mieltä että kannattaa maalata taulujeni päälle eikä kommentoinut muista töistä mitään vaikka muille riitti juttua. On rasittavaa olla näin itsekeskeinen että vaatii sitä vahvistusta ettei ole aivan paska, silloin pienimmätkin asiat on liian helppo paisuttaa valtaviksi, kun ei sitä saa. Yritin olla parkumatta lounastauolla täydessä ruokalassa ja lapoin sämpylää naamaani. Onneksi oli suolakurkkuja, lohturuokaani.
Eihän siinä mikään, inhoan itsekin niitä tauluja, on mielestäni naurettavaa laittaa ensialkajat maalaamaan 120x100 kokoisille pohjille mallia. Voisin polttaa molemmat ellei siinä kataisi rahaa samalla sievä summa ilmaan.
Olen köyhä. Olen ollut siitä asti kun Memer pari viikkoa takaperin yritti itsemurhaa ja söi pussillisen maksanmakuisia Rimadylejä jotka oli tarkoitettu sen selkään. Eläinlääkäri ei ole köyhä mies, ei ainakaan enää. Sinne meni kaikki säästöni, mutta mitä muutakaan voi tehdä kuin kärrätä lapsi vatsahuuhteluun.
Olen kerännyt pulloja että saan ostettua koiranruokaa ensi viikoksi, itse olen elänyt makaroonilla ja vuoden vanhoilla suolakekseillä. On mielenkiintoista miten maksan tämän kuun koulumaksun, mutta enköhän keksi jotain. En ole ennen joutunut rahattomaan tilanteeseen, olen hieman ymmälläni mitä kuuluu tehdä. Viikonlopuksi on kuitenkin töitä sen verran että pääsen takaisin kotikaupunkiin, menen joksikin aikaa töihin. Ehkä on vihdoin alistuttava ja otettava laina.
Aloin vihdoinkin sarjakuvan rakentamisen, jota Harun kanssa olemme suunnitelleet jo päälle vuoden. Vasta prologi on luonnoksena ja hahmosuunnitelmat melkein koossa, mutta kyllä tämä tästä lähtee. Alan mustata luonnoksia viikonloppuna, jos olisi ensi tiistaina jo jotain näytettävääkin.
