Pelottavan näköinen kaupankassatäti onkin oikeasti tosi mukava, kun pyydän sitä pitämään ostokseni kassalla vartin verran. Sitten minä juoksen kiroillen kotiin.
Uskalsin mennä takaisinkin, se on minusta tosi hyvin. Joskus olisin osoittanut jotain katon rajasta ja vain juossut.
Minulla on ollut viime päivinä kauhea ikävä ja yksinäinen olo. En ole kuitenkaan sortunut, päätin elää eunukkina kunnes löydän jonkun oikean, leikkasin metaforisen penikseni poikki ja laitoin odottamaan kaappiin.
... Tuo saattoi kuulostaa erittäin epämiellyttävältä.
Piirsin kuitenkin sitten itselleni miehen, ihan vain että ainakin minulla on kuva jossa voin olla lähellä.
Voi luoja että olen säälittävä.
Lisäksi olen saattanut jo kaksi päivää katsoa genremaratonia hulusta, ja sitten minun oli pakko piirtää jotain sopimattomuuden rajoilla sijaitsevaa. Piti juosta tänään pitkin kaupunkia ostamassa uusia copiceja kun olen maalaillut niillä viime aikoina niin paljon.
Hemmetti soikoon kun niidenkin hinta nousee koko ajan, täältä päin kappaleen saa seitsemällä ja puolella eurolla, ja vain kahdesta liikkeestä, joissa molemmissa on olematon värivalikoima. Ei ihan hevillä seitsemää kynää korvata.
