Kuvitteellinen murha päivässä pitää lääkärin lähellä

Tänään on ollut ikävä psykiatritätiä, sitä että voi sanoa niitä oikeita asioita ja miettiä niitä ilman että kuulostaa siltä kuin valittaisi. Sitä että joku osaa kysyä oikeita asioita ja minä säästyn siltä etten halua kuolla häpeään. Haluan sen tunteen joka tulee kun joku kuuntelee mitä puhun, mutta ei sitä ole oikeasti edes olemassa, se on ihan typerä illuusio johon olin tarpeeksi tyhmä tottuakseni. Yritän olla vihaamatta ihmisiä mutta ei se yrittäminen mitään auta kun on jo niin kauaa vihannut kaikkea ettei enää muuta osaa. 

Miki sano et se on ärsyttävä ihminen, mut en uskonu ennen tätä. Miki kun ei yleensä muutenkaan tykkää ihmisistä, Haru sanoo ja minua hymyilyttää siinä hetkessä, koska tottahan se on. Myöhemmin minua vähän kuristaa, koska mitä jos en pidä myöskään niistä hyvistä ihmisistä ja mistä minä sen tiedän? Ei kaikista tarvitse pitää, mutta toimeen täytyy tulla. Niin minulle on opetettu pienestä pitäen sen rinnalla että jos jätän lautaselle ruokaa, Afrikassa kuolee lapsia nälkään. Joskus minusta tuntuu että tulen liian hyvin toimeen niidenkin kanssa joista en tippaakaan pidä ja silloin kiehuu yli ja mietin mitä sanoisin jos kehtaisin, ja miksen kehtaa kun mitä minä muka välitän mitä se minusta miettii? Silti en kehtaa, ehkä vähän nälväsen, katson pahalla silmällä tai olen katsomatta kokonaan, sillä lailla kuin tyhjää ilmaa ollaan katsomatta. 

On niin väsyttävää inhota koko ajan, minua vain väsyttää niin paljon.

Nyt saisi jo talvi tulla

Talvisemmat bloginäkymät oli jo aikakin laittaa, Memer on jo ihan valmiina jouluun vaikka minä en vielä anna itseni laittaa minijoulukuustani piirongin päälle. Muru raukka tärisee kylmissään kylpypyyhkeen sisällä kun käytiin lenkillä ja koko koira on joka kerta pelkkä hiekkalaatikko kun kotiin päästään. 

Hirveä vaiva on Photoshopin käyttö, minä tulen aina vain kiukkuiseksi ja ilkeäksi kun sillä täytyy asioita tehdä. Minä olen ollut kyllä kiukkuinen koko viime viikon, eikä ole piikittely loppunut vielä tälläkään viikolla. On hirveää olla tällainen, en minä ollut lainkaan näin ilkeä viime vuonna, mutta silloin se oli helppoa kun sillon kaikki muut olivat niitä ilkeitä ihmisiä niin itseä ei haluttanut olla sellainen ollenkaan. Kamalinta on se etten tajua olleeni ärsyttävä kuin vasta jälkeenpäin ja silloin vain tekee mieli lyödä päätä seinään. Jos kerran huomaa että voisi toisinki tehdä niin eikö se ilmiö voisi tulla siinä tilanteessa ennen kuin toisesta tuntuu siltä kuin voisin purra sen pään poikki?

Perjantai on meillä vapaa, tekisi mieli soittaa Harulle että menen sinne viikonlopuksi, mutta taitaa olla niin että rahaa on vain hiljaiseen, rauhalliseen viikonloppuun, jossa kävelen koirien kanssa kylän ympäri kolmeen kertaan ja katson Netflixiä. Kurjuuttaa hiukan olla keskellä omakotitaloalueita ja peltoja, täällä ei edes pääse metsään kävelemään koirien kanssa ellei ensin kävele viittä kilometriä maantietä. Meidän vanhuksen (äidin koira Bimi on minulla täällä) limiitti on aika lailla se kymmenen kilometriä ennen kuin se väsähtää. Joten vaikka olisi kiva mennä vaikka koko päiväksi metsään samoilemaan, se on tehty kummallisen vaikeaksi tällaisessa pienessä maalaiskylässä.

Miksi kaupassa käyminen on niin vaikeaa?

Lapsia ja vauvoja ja sikiöitä

Harjoittelua on nyt takana kaksi viikkoa, onneksi alkaa pyhät. Ensimmäiset päivät siirtymätilanteissa ovat minulle myrkkyä, itkin viime viikon varmaan kokonaan ennen kuin minulle muistutettiin että minun kuuluisi oikeasti olla vihainen eikä surullinen, jos minulle tehdään väärin.

Nyt sujuu jo järkevästi, välillä harmittaa kun oletetaan että tiedän missä asiat ovat ennen kuin niistä on minulle edes kerrottu ja joudun olemaan kävelevä kyselykone. Mutta minä sitten olen, oma on vikansa kun ei minkäänlaista perehdytystä kerran suostuta antamaan. 

Kaikkea olen saanut tehdä ja lapsetkin alan jo toisistaan tunnistamaan. Aivan ihana ryhmä ja aivan ihania lapsia ovat kyllä kaikki. Minulla on pahin vauvakuume koskaan, ei ole ennen ikinä ollut näin suurta kaipuuta. Siihen ei auta yhtään se että joka päivä lapsia kiipeää syliin ja leikkii että minä olen sorsan liukumäki tai taskuni on pupun koti tai ei halua että lähden kotiin lainkaan. Minä voisin laittaa niistä jokaisen omaan taskuuni ja tuoda kotiin, mutta en taida. Kaikkein eniten tätäkin kuumetta lietsoo se, että minä saan vihdoinkin oman kummilapsen, niin minun serkkuni minulle lupasi. Mutta minun pitää odottaa sitä pikkuista syksyyn asti, miten ihmeessä ihmiset kykenevät sellaiseen? Että pitää odottamalla vain odottaa jotain niin ihanaa, kun sen haluaisi syliinsä juuri tällä sekunnilla. Ei sitä kuitenkaan viitsi sieltä mahasta ulos liian ajoissa ottaa, ei sitä tiedä mitä sitten kävisi. 

En minä niin tyhmä ole, että lapsen nyt hankkisin, minähän olen itsekin ihan kakara. Raukkaparka kärsisi koko elämänsä kun äiti ei ole eheä ihminen. Tässä on katsottu kavereiden vanhempia ja omiakin sen verran, että haluan olla täysin järjissäni ennen vanhemmuutta. Muuten niistä lapsista tulee yhtä itsemurha-alttiita kuin vanhemmastaankin.

Mutta haluaminen on halpaa.

Lähden hakemaan Harua  kohta, se tulee takaisin oltuaan sen kuukauden ulkomailla harjoittelussa. Se on pääsiäisen kotona ja lähtee taa pois.

Haru ja Miki keskustelee rasismista

Haru: Go to sleep you oh you. G night

 

Miki: i'm going i'm going

just not tired.

 Same

aaand i was watching the american big brother episode with all the racism.

and it lasted for TWO HOURS

and those girls should be slapped.

Didn't watch the thing but it sounded pretty incredible how they treated her

yeap

I don't understand racism do u write it like that racism

Though I am prejudjiced over swedish folks...

 But I count that as a Finn thing

yeah it's racism. i dont get it eather.

it is.

it's been woven in to us.

like treeroots.

all wonky.

:D:D

But it's more like rivalry

yeah, there is a difference.

it's likebetween two cities or hockeyteams

But to think that some folk are different 'cos their skin is darker

Or something less

Don't make sense

yeah. how can u justify being mean to someone for that kind of a reason?

u know, i hate you 'cos you got a big nose.

It's all very strange

that's it. that's the reason.

 Oi

i don't like your nose. hide it.

My nose isn't that big

it makes me have nightmares.

*runs away sobbing*

and because your nose is soo huge, my life sucks and i don't have a job

and that's also the reason for the on coming apocalypse.

With these thoughts I leave and bid you good night madame

just sayin'

Yes... I shall now rest my weary head, thus it's filled with evil plans of destroying the world as it lays

Mwaha

mWAHA

MWAHAHAHAHAHAHAHAHAAAHAHAAAAAA

yes yes.

just go rest you big ass nose.

and give us one night to live.

I just might be feeling as generous to give you one last night. Then after you shall fear the revenge of me

And my big ass nose

Btw I got to beating alduins ass at skyrim

And sucked

So freaking bad

I died like ten times before I decided to try it later

sounds fun.

Me mörököllit asumme verhot kiinni

Minulla on noin kolmekymmentäviisi

tuntia ennen kuin koulu taas alkaa. Olen noin sataprosenttisen varma, että näinä kyseisinä tunteina tulen nukkumaan, syömään ja tuijottamaan kurjana tyhjyyteen. Mahdollisesti tapaan luokkakaveria.

Kysehän ei ole siitä etten pidä opiskelusta, olen aina ollut ihan hyvä koulussa ja silloin kun on todella pitkään sairaslomalla, eikä sinua päästetä sinne - taikka mihinkään, koska sairaslomalainen ei saa näyttää naamaansa missään - jotenkin kummasti se kutsuu aina vain kovemmin luokseen. Mutta mitä sitten tehdään kun ollaan oltu koulussa ja vähän jo käyty rajoilla, tulee loma ja loma loppuu? 

Silloin ollaan kauhuissaan ja suruissaan ja raskaina, koska ei jaksaisi eikä haluaisi. Haluaisi olla seuraavatkin kuukaudet keskellä lapin autiota metsää Harun ja Memerin kanssa, käydä neljä kertaa päivässä koiran kanssa lenkillä ja tehdä hyvää ruokaa. Pelata kuusi tuntia Skyrimia ja toiset kuusi tuntia katsoa Supernaturalin kolmoskautta pitkästä aikaa läpi uudelleen. 

Uuden vuoden vaihtuessa katsotaan naapurien raketteja, ne putoaa puiden rankoihin ja kytee siellä hetken ennen kuin sammuvat kokonaan. Pelataan Harun luokkakaverin kanssa GTA vitosta, minä ajan autoa pitkin autiomaata ja alas kiellekkeeltä.

Lopulta voisin unohtua siihen maailmaan kokonaan.

Mutta lopulta ne kuusi tuntia ja vähän vielä päälle pitää käyttää siihen että ajaa takaisin oikeaan maailmaan, eikä taivaalta tule enää valkoista pumpulia vaan vettä. Aina vain vettä ja vettä ja vettä, kaikki uppoaa kuraan ja mustaan limaan, miten täällä mukamas on tarkoitus edes hengittää?

Uutisissa setä kyllä sanoi että loppuviikosta tulisi jo pakkaset, minä suutun jos se valehtelee taas.

 

Oli kyllä mukava uusi vuosi, en valittanut juuri lainkaan.

Kaikki värit sointuvat yhteen pimeässä

Ahdistus seuraa, kun se on kerran luikerrellut takaisin. Ei sitä ole helppo lukita pois, sen voi unohtaa mutta sitten se tulee takaisin. 

Ärsyttää etten saanut sanottua tästä paskaviikosta mitään, se halusi puhua lapsuudestani enkä jaksanut laittaa vastaan. Se yritti saada minut taas myöntämään tai ehkä ymmärtämään etteivät asiat ole minun vikani, se ottaa päähän kun se puhuu minulle kuin en tajuaisi. Tajuan minä että se haluaa minun olevan sitä mieltä, ettei se ole minun vikani etteivät vanhempani osaa puhua ja kyllä minä nyt sen olen sisäistänyt jo aikapäivää sitten.

Mutta sanonko minä mitään?

No enpä idiootti sano, vaikka silmät kostuu kun on niin yksinäinen olo ja olen lukossa, ja se luulee taas jonkin sortin läpimurtoa. En jaksa korjata sitä ja puren poskea, joka on jo valmiiksi rikki. Pureskelen sitä öisin.

Ja se vituttaa ettei saa suutaan auki vaikka luuli päässeensä siitä vaiheesta yli jo aikaa sitten. Sitä taantuu joka kerta takaisin alkupisteeseen kun näin käy, mutta ainakin sitä tulee takaisin joka kerta nopeammin. Ennen sitä ei takaisin tultukaan, nyt siihen menee kai sen pari viikkoa että kaikki taas hiipuu.

Ainakin Haru tuli lomille kotiin, taidetaan mennä tänään ryyppäjäisille.

Minun ja Harun tekstiviestikeskustelut

I think I might have the flu. Again.

Noooo barricade the door aaaaaas

HIDE YO WIFE HIDE YO KIDS HIDE YO DOG

PRAY TO WHATEVER GOD YOU HAVE AND WISH FOR THEIR FORGIVENESSAH

PRAAAAAISEE THE LOOOOOOORRRDDAHHH

PRAIIIISE HIMMMMAH AND HEEE WILL BEEE FORGINIGGAH

Who let that insane guy here again? Just -- just lock him in the cupboard. He'll be fine there.

NO NO NOOOOOOOHH

Klick klick. Ah, silence.

You shalll nott sileenceeeh the sonnn of Gooooooodah!

You heard something? - I think it's just the wind.

Rock guitar plays suddenly
The earth quakes

What the hell?!?

And splits in two
The fiery depths open
And Satan crawls up.

Hi there ya'll, I'm Satan. But my frienz call me Lucifer.
Or Lucy for short.

Hey wassap homiees thanx for that, I was sooo done listening that jackass

Now, who want's cupcakes? Yaaayy!!! Partheyyy oooonnn

And then he puffs into smoke an disappears

There's a knocking coming from the seiling.

Wait what

Excuse me, booms a voice from heavens.

God is that you

I am terribly sorry to bother you, but do you have some time to talk about our Lord and Saviour Thor?

Whoa plot twist

Ooh cupcakes! With sprinkles!

Kirahvi jätepuristimessa

Eilen olin tanssimassa Harun kanssa. Tanssiminen on ihanaa, se on minun tapani purkaa stressiä ja pahaa oloa, paras keino minkä tiedän. Se että päästää vain irti ja antaa mennä eikä välitä yhtään. Harusta on hauskaa katsoa muita kun me tanssimme, sen mielestä naiset näyttävät liian helposti sätkynukeilta tai vain kiusaantuneilta tanssilattialla, suomalaiset eivät osaa, eivät uskalla tanssia oikeasti. Se on sitä vaivaantunutta keinumista useimmiten, olkapäiden yli tuijottelua vakavalla naamalla.

Minä en jaksa sellaista, tykkään tanssia ihmisten kanssa jotka haluavat olla tässä hetkessä kanssani, se on parasta lääkettä minkä tiedän.

Jalat ihanan kipeinä ja lievässä krapulassa on hyvä maata kone sylissä sängyllä ja lukea yhä vain lisää Grimm-ficcejä.  Luulen että olen luonut itselleni uuden pakkomielteen. Harmi että tämä fandom on niin lapsenkengissään, oikeasti eeppisiä ficcejä on vaikea mahdoton löytää. 

Tätä luen juuri nyt:

Ask Me No Questions kirjoittanut laceymcbain

Lääkkeiden lopettaminen on saanut vatsani hämilleen, mutta muuten minulla on todella hyvä olo. Se että pystyn taas itkemään on ollut helpotus, en edes tajunnut kuinka olen kaivannut sitä. Ennen minä vihasin itkemistä, siitä tuli vain pää kipeäksi ja naama rumaksi. Nyt olen tajunnut että paljostako väliä, se ettet pysty itkemään vaikka haluaisit on paljon pahempaa.

Ja sitten ettei menisi ihan liian ihanaksi ja keveäksi; katsoin tämän tänään kun heräsin. Ala-asteen opettajani oli linkittänyt sen facebookiin ja tämä on kyllä upeasti tehty video.

------

Tässä oli järjettömän pitkä raivoaminen Audion lapsellisuudesta, mutta päätin että ehkei kukaan halua lukea sitä.

Ps. on jo pitkään pitänyt piirtää uusi banneri, sitten tässä mietiskelin lausetta Whatever floats your boat ja tartuin kynään. 

I wanna be a walrus.

Muistellaan iskän kanssa miten ruskea kastike onnistuu, ja lopulta minä kykenen siihen. Ihan hyvää, mutta suolaista. Se ei kuitenkaan haittaa, siitä tulee mieleen ukki ja sen maailman parhaat pöperöt. 

Olen viime viikon ja jopa tätäkin viikkoa juossut ympäriinsä, ollut ihan hulluna töissä ja iltaisin itkenyt väsymystäni ja turhaumustani. Olin kampaamossa neljänä päivänä, mallina torstaina ja sunnuntaina vielä lapsenlikkana hoitamassa Lauantaita. Maanantaina taas kampaamoon. 

Tänään en ole muuta tehnyt kuin raahautunut terapiaan keskustelemaan (valittamaan) luottamusongelmistani ja siitä miten olen jo kauan sitten menettänyt uskoni ihmiskuntaan. 

On paljon helpompaa jos ei edes odota ihmisiltä mitään, silloin ei tarvitse pettyä ihan niin paljon, vaikka aina se kirpaiseekin.

Minun tekisi mieli kysyä terapiatädiltä miksi se tahtoo minun olevan sille vihainen, mutta en kysy, sen sijaan vain suoristan sen erheen taas kerran. Se on yksi niistä hyvin harvoista ihmisistä, jotka eivät ole elämäni aikana saaneet minua haluamaan nauloja ja voodoo-nukkeja.  Se on aika hyvin, ne ihmiset voin laskea yhden käden sormilla.

Tänään myös huomasin että iltapelkoni siitä että joku puukottaa minua selkään kirjaimellisesti on aika lailla kadonnut sen jälkeen kun kävin meediolla, jonka kanssa keskustelin edellisistä elämistäni. Sain häneltä vihdoinkin selventävät vastaukset niihin kysymyksiin joita olen pohtinut. Sain vihdoinkin tietää entisen elämäni traumasta, ja olen selvästi vihdoin päästänyt siitä irti.

Herra Tietokone joutuu odottamaan lisäosia jostain päin Eurooppaa, ja minun täytyy hiipiä aikaisin aamulla Harun tietokoneelle päästäkseni nettiin ollenkaan. Tänään sillä on aika transpolilla joten käytin tilanteen hyväkseni. Nyt voin pelata seuraavat kolme tuntia Sims3:sta.

Humisee

Olen tullut elämässäni siihen pisteeseen, että pohdin suurta kysymystä; mennäkö nukkumaan neljäksi tunniksi vai valvoa koko yö ettei tarvitse yrittää herätä tarpeeksi aikaisin ehtiäkseni parturi-kampaamoon.

Miksi nukkumisen pitää olla niin vaikeaa?

Olin tänään lääkärissä, se haluaisi nostaa essiä taas kahteenkymppiin ja antoi ketipinorin tilalle melatoniinia, ei kuulemma pitäisi tehdä niin tokkuraiseksi. Jää nähtäväksi.

En ole edes korottanut essiä viiteentoista niin kuin edelliskerralla sovittiin, en tahdo. En vain halua.

Haluan kaikista lääkkeistä eroon, vaikka tiedän ettei se välttämättä ole elämäni fiksuin päätös.

Eilen oltiin Harun kanssa baarissa tanssimassa ja tänään - krapulasta piittaamatta - on ollut ihan hyvä päivä.

Olen hemmotellut itseäni yaoilla viime päivinä, tässä yksi ehdottomista lemppareistani. Siitä on tehty elokuvakin.

Ai no kotodama piirtänyt Konno Keiko

Enjoy!

vaarallinen juhannus

Minä, Haru ja sen poikakaveri ollaan juhannussaunassa ja jutellaan ihan rauhallisesti uskosta, siitä perinteisestä aiheesta. Minä puollan sitä puolta että mitä tahansa ihminen kannattaa, ajatusmaailmaa, se on uskonto. Bipo on sitä mieltä ettei satanismi ole uskonto, se on kulttuuri. Haru sanoo juuri jotain mihin minä sanon olevani samaa mieltä, kun yhtäkkiä pamahtaa, Bipo lyö molemmat kädet täysillä kylpyammeen reunaan, katsoo minua silmiin ja sanoo

Ny meni yli, mä tapan sut.

Minä en osaa sanoa mitään kun se hyppää ylös ammeen reunalta ja seuraavaksi saunan ovi pamahtaa kiinni sen takana niin että melkein putoaa saranoiltaan. Minä ja Haru vain istutaan lauteilla ihmeissämme, kumpikaan ei ymmärrä mitä juuri tapahtui, kaikkihan oli ihan hyvin.

Valpuri lähtee sen perään, sitten muistakaan muuta kuin että viimeiseksi Bipo huusi ovelta minulle kuole pois.
Sitten minä olen mykkyrässä kodinhoitohuoneen nurkassa enkä saa enää ollenkaan henkeä, Haru pitää minua kiinni hartioista ja käskee hengittää, se näyttää mallia ja minun tekee mieli lyödä sitä.

Istutaan terassilla polttamassa röökiä, minä pyyhin silmiä ja Harun puhelin soi. Se on Bipo ja Haru käskee sitä rauhoittumaan ja olemaan järkevä. Sitten Bipo lyö Harulle luurin korvaan. Haru katsoo minua ja sanoo että se idiootti kertoi olevansa kymmenen minuutin päästä valtatiellä ja aikoo hypätä rekan alle. Minä käsken soittamaan poliisin.

Se käveli kolmekymmentä kilometriä yössä ja pääsi kaverilleen yöksi, mutta idiootti on vieläkin sitä mieltä että hänen uskontoaan on loukattu. Se paskiainen jopa sanoi itse sen sanan. Se haluaa vieläkin että kuolen pois, ja minä toivon sille ihan samaa.

On hyvä sulkea kaksi mielenvikaista yhteen huusholliin kolmeksi päiväksi.

Syntymäpäiväskumpppaisku

Odotan että kello lyö kahtatoista, virnistän Harulle, vinkkaan sen perääni ja kipitän jääkaapille. Sieltä minä vedän pullon kylmää skumppaa ja kaksi lasia. Sanon että hyvää synttäriä murupieni ja sitten me molemmat yritetään pulloa auki, kun ei meidän pienet kätöset oikein toimi. Minä lopulta pamautan korkin ilmaan ja kikatetaan molemmat käsien takana kun porukat on jo nukkumassa.

Tää o ny sun pullo, minä sanon ja kaadan meille molemmille täydet lasit ja kilistellään ennen kuin kömmitään takaisin olkkarin sohvannurkkaan katsomaan 1994 vuoden Veren vangit. Hihitellään Tom Cruisen ja Brad Pittin vampyyrisuhdetta ja siemaillaan makeaa alkomahoolia hienoista laseistamme yömyöhään.

Haru on ainoa ihminen josta oikeasti pidän, kaikessa. 

Minun aikuinen suuri pikkusiskoni.

Hei hei mitä kuuluu

Lauletaan Apulantaa Harun kanssa autossa niin lujaa kuin kurkusta lähtee ja meitä molempia naurattaa. Katson pikkusiskoa odottavasti, kohta, kohta, kohta ja sitten vain karjutaan Tonin kanssa, kilpaa auton kaiuttimien kanssa ja melkein voitetaankin. Sekoitan Harun oranssit hiukset pörröön ja korjaan ohjaustani ettei suistuta ojaan sataakahtakymppiä. Se nauraa, virnistää minulle ja suitsii sitten tukkansa takaisin paikoilleen.

Tästä minä pidän.

Vastauksia, sun muuta

Hmm, olenpa supersuosittu ja ihana ja kysymysten arvoinen.

Wampire sanoi:

Minua jäi joskus sinun eräs aikaisempi teksti vaivaamaan. Puhuit siinä kuinka hait jo lapsena itsellesi kauniita ystäviä, itsehän en sitä ala-asteella ollut. Tästä siis juontaa kysymykseni: Miksi minä olin ystäväsi silloin? Tai siis, miksi kutsuit minut aina teille yöksi tai vain leikkimään jotain? 

Olin jo mukulana sellainen kaikkien kaveri, niin kuin ehkä muistat, tulin toimeen kaikkien luokkalaistemme kanssa. Niin hyvin kuin se joskus oli mahdollista. En tykännyt valita puolia riidoissa ja jousuin aina siihen välikäteen. 

Muistan sen päivän kun tapasin sinut ensi kertaa. Olimme iltapäiväkerhossa ja olimme rakentaneet suurista pehmeistä palikoista suuria majoja ja sokkeloita pöytien alle. Meitä oli tyttöjä siinä varmaan seitsemän ja leikimme kissoja ja omistajia. Sinä - noh, haluan olla rehellinen - olit muiden mielestä vähän outo, eivätkä ne halunneet leikkiä sinun kanssasi. Minä näin sen, istuin viereesi pöydän päälle ja kysyin että oletko kissa. Sinä sanoit että joo, ja hetken mietittyäni sanoin että okei, voin olla sinun omistaja. Sitten sinä nuolaisit poskeani.

En ole koskaan tykännyt siitä, että joku jätetään ulkopuolelle, koska koin sitä samaa jo kerhossa ihan taaperona. Et ehkä ollut luokkamme kaunein, mutta en ollut kyllä minäkään, ja minulla oli seurassasi hauskaa. Et puhunut toisista pahaa tai juonitellut yhtä lailla kuin muut, olit rehellinen ja osasit arvostaa ystävyyttäni.

Siksi olin sinun ystäväsi.

Sitten kun riri joskus kysyi siitä uskonnosta ja minä vähän laiskistuin, niin ajattelin hiukan avata sitä tässä samalla, etten pääse sitä enää pakoon.

Eli riri sanoi:

Olisi kiva tietää mikä tää uskonto on johon olet päätynyt.

Niin. Eli. Siis. Minä olen kristillisen luterilaisen kirkon kirjoilla, olen käynyt rippikoulun ja ollut mukana kirkon toiminnassa aika paljonkin nuorena. Jo silloin tykkäsin vertailla eri uskontoja ja tutkia raamatun epäkohtia.  Lapsena minulla on kuitenkin aina ollut mukana Suomen vanhaa uskoa, joka tulee äidin äidin puolelta. Nykyään lyhykäisyydessään olen samaistunut jälkimmäiseen enemmän, ja sekoittanut siihen erilaisia omia näkemyksiäni.

Olin tänään ekaa päivää päiväosastolla taas. Olen siellä seuraavat kolme kuukautta. En kyennyt keskittymään mihinkään, etsin hiuksistani kaksihaaraisia, vääntelin käsiäni ja revin paperia huomaamattomiksi riekaleiksi.

Kai minä siellä pärjään, vaikka tulikin taas jonkinmoisena shokkina kun ihmiset oikeasti puhuvat mitä tuntevat, koska voi kauhia eihän niin saa tehdä.

Minulla meinaa aina välillä mennä hermo kun juttelen Harun poikakaverin kanssa. Se on niitä joiden elämänfilosofia pyörii lähinnä pisteessä "En välitä paskaakaan ja se tekee minusta ubercoolin, ihan sama, whatever". Sillä on toki vaikea menneissyys, johon kuuluu huumeita ja väkivaltaa, mikä on opettanut sen toimimaan kyseisellä kaavalla. Silti, en näe kyseisessä elämäntavassa mitään hienoa tai ihailtavaa. Minun tekisi mieleni selittää sille ettei se tee siitä uniikkia, että 99 prosenttia ihmisistä ei välitä paskaakaan, mutten usko että se välittäisi. 

Antaa tulla lunta tupaan vaan

Herään Memerin kaivautuessa salaliittolaisen elkein peittoni alta naamalleni ja vielä paremmin kun se työntää kylmän kuononsa korvaani hyväksi huomeneksi. Huokaisten yritän saada silmäni pysymään auki, vaikka ei sillä niin väliä. Olen päättänyt että loppuviikon nukun pois kaikki univelkani, vaikka pitäisi vuorokauden ympäri nukkua, niitä kun on aikamoinen kasa takataskussa. Tuuli heiluttaa ikkunalasia ja mietin uskallanko kurkata ulos. Ruudun takana riehuu sellainen lumipyry etten voi kuin tuijottaa hetken joka suuntaan lentäviä hiutaleita. Nielaisen. Minun pitäisi tänään hakea Haru kotia.

Mutta ainakaan ei tule musta joulu.

Voin kirjoittaa kyllä uskonnostani, siinä minulla ei ole ongelmaa. Lupaan tehdä sen nyt viikonloppuna. Olisi myös kiva kuulla lukijoiden uskomuksia. Joten, mihin sinä uskot?

Tulipas ihmeen kaupallinen olo.