Haru ja Miki keskustelee rasismista

Haru: Go to sleep you oh you. G night

 

Miki: i'm going i'm going

just not tired.

 Same

aaand i was watching the american big brother episode with all the racism.

and it lasted for TWO HOURS

and those girls should be slapped.

Didn't watch the thing but it sounded pretty incredible how they treated her

yeap

I don't understand racism do u write it like that racism

Though I am prejudjiced over swedish folks...

 But I count that as a Finn thing

yeah it's racism. i dont get it eather.

it is.

it's been woven in to us.

like treeroots.

all wonky.

:D:D

But it's more like rivalry

yeah, there is a difference.

it's likebetween two cities or hockeyteams

But to think that some folk are different 'cos their skin is darker

Or something less

Don't make sense

yeah. how can u justify being mean to someone for that kind of a reason?

u know, i hate you 'cos you got a big nose.

It's all very strange

that's it. that's the reason.

 Oi

i don't like your nose. hide it.

My nose isn't that big

it makes me have nightmares.

*runs away sobbing*

and because your nose is soo huge, my life sucks and i don't have a job

and that's also the reason for the on coming apocalypse.

With these thoughts I leave and bid you good night madame

just sayin'

Yes... I shall now rest my weary head, thus it's filled with evil plans of destroying the world as it lays

Mwaha

mWAHA

MWAHAHAHAHAHAHAHAHAAAHAHAAAAAA

yes yes.

just go rest you big ass nose.

and give us one night to live.

I just might be feeling as generous to give you one last night. Then after you shall fear the revenge of me

And my big ass nose

Btw I got to beating alduins ass at skyrim

And sucked

So freaking bad

I died like ten times before I decided to try it later

sounds fun.

Kesäpäivä ja selluliitti

Eilen oltiin koko päivä saaressa ja uitiin ja saunottiin Harun kanssa päälle kolme tuntia. Ensin mentiin kilpaa vastakkaisen saaren rannalle heittelemään leipiä, mutta loppujen lopuksi se oli lähinnä lillumista ja taivaan tuijottelua kahden saaren välissä. Memer uiskenteli meidän kanssa ja naurettiin kun iskä totesi että se näyttää ihan lutra lutralta.

Se oli sellainen päivä kuin jokaisen täydellisen kesäpäivän kuuluisi olla, otin jopa aurinkoa pari tuntia enkä palanut. Sen sijaan että olisin tosin yhtään saanut väriä pintaani, olen nyt miljoonan uuden pisaman ylpeä omistaja. Se ei niinkään haittaa, pisamat ovat hassuja.

Viikonloppuna olin häissä tarjoilemassa (juu, teen sitäkin välillä) ja siellä oli vieraana yksi edellisistä misseistämme. Se oli pitkä ja laiha kuin luuranko ja pelkäsin että se kaatuu vielä korkeilla koroillaan ja rikkoo omat luunsa. Jos on simpsoneita katsonut niin se oli niitä ihmisiä jotka katoaa kun ne kääntyy sivuttain.

Tuli taas herätys siitä kuinka sekaisin nykyihmisen kauneusihanne on, kun näemme aliravitut ihmiset kauniina ja himoittavina, vaikka sen oikeasti nähdessä alkaa kaikki hälytyskellot soimaan. Kaunis naama sillä naisella on, sen ei käy kieltäminen, mutta itse en sellaista naista haluaisi viereeni nukkumaan, joka tuntuisi olevan lähinnä täynnä kovia kulmia. Vaarallista touhua, siinähän voisi silmä puhjeta sen lonkkaluuhun.

Tuo laihuushan on lähinnä naisten luoma ihanne, suurinosa miehistä (ainakin omien tiedustelujeni yksilöt) tykkää että naisella on jotain luittensa ympärillä, kukaan ei halua pelätä että hajottaa rakastamansa ihmisen pelkällä kosketuksella. Hemmetin hankala on luutaa halia, eihän sitä tiedä minne kädet pistäisi.

Liikalihavuus on sitten ihan oma lukunsa, mutta minä ainakin tunnen oloni seksikkääksi bikineissäni kun ne eivät roiku enää päälläni kuin henkarilla.

Drarry-ficci jota olen tässä lukenut Game of Thronesin kolmoskirjan lomassa, tänään luin loppuun ja vieläkin kiemurtelen kaikesta söpöilystä.

A Tale of Woo kirjoittanut Veritas03

Tatuointini ja päiväosasto

Keskiviikkona olin tatuoitavana. Selvisin kunnialla, oli hyvä päivä monen pahan päivän keskellä. Sattui vasta kun niskaan päästiin, muuten olin oikein urhoollinen, mitä nyt yhdessä kohtaa alkoi heikottaa. Haru oli minun tukena, se on lomilla nyt ja tuli kuolaamaan kun haluaisi omansa. 

En ymmärrä, tulen päiväosastolla vain surullisemmaksi. Itken taas, itken joka pirunmoinen päivä vaikka olin sitä vältellyt jo useamman vuoden. Kun vihdoin pääsen kotiin päivän päätteeksi, en voi muuta kuin lyyhistyä lattialle väsymyksestä ja parkua.

Torstai oli kamala. Ensimmäisessä ryhmässä kerroin etten enää jaksa yrittää ja että olen väsynyt kaikkeen, johon omahoitajani ei sanonut mitään. Minä tietysti aloin itkemään ja tunsin paniikkikohtauksen alun, joten lähdin pois. Ehdin lukita vessan oven ennen kuin aloin hyperventiloida, yritin hengittää paperipyyhkeen läpi enkä saanut henkeä. Mietin haluanko hukuttaa itseni vai työntää märän käteni pistokkeeseen. Kiipesin kylpyammeeseen koska siellä oli turvallisempaa ja etenin huutoitkussani tunnin ennen kuin sain itseni tarpeeksi kasaan uskaltautuakseni ulos ja mennäkseni nurkkahuoneeseen rauhoittumaan.

Puolen tunnin jälkeen - ryhmän loputtua - Omahoitaja koputtaa oveen ja tulee sisään ja kysyy vihaisena Mitä toi nyt sit oli?

Ensin minua hävettää ja pelottaa, mutta sitten yritän selittää että haluan taas vain kuolla, etten halua olla enää, että haluan luovuttaa mutta se luulee että puhun vain sosiaalisten tilanteiden pelostani eikä ota minua tosissaan. Minä vain annan periksi koska en jaksa. 

Ehkä olisi vain parempi olla menemättä enää päiväosastolle.

Vaaleanpunaisia ruusuja kastemekossa

Olin tänään serkun tyttären kastajaisissa. 

Se on kaunis pieni tyttö mustalla tukalla ja suurilla sinisillä silmillä. Se sai kauniin nimen, enkä olisi halunnut laskea sitä sylistäni ollenkaan. Se tuoksui pehmoiselle ja puhtaalle kun piirsin sille suojelevan tähden, Raunin rauhan ja Ukon vahvuuden otsaan ja suutelin sen pehmoisia hiuksia, jättäen vaaleaan ihoon punaiset huulenjäljet.

Olen aina pitänyt lapsista kovasti, jo itse lapsena tiesin haluavani vielä joskus olla äiti. Lähiaikoina olen yhä enemmän ja enemmän miettinyt asiaa. Pelkään etten koskaan onnistukaan siinä, se etten löydäkään ketään jonka kanssa haluaisin lapsia tai että minussa on niin paljon vikaa etten kykene saamaan lapsia. Pelkään että olen niin masentunut etten kiinnostukaan lapsestani, etten jaksa nousta ylös ruokkiakseni ja hoitaakseni ja rakastaakseni. Pelkään että kaikki sairauteni periytyvät sen pienen olennon harteille ja se joutuu elämään yhtä tuskallisen elämän.

Minä haluan olla hyvä äiti, haluan olla toisenlainen kuin omani. Olla mukana lasteni elämässä ja tietää mitä heille tapahtuu. Haluan sen arjen joka lapsi mukanaan tuo, kakkavaipat ja kaikki. Oma lapsi ei ole ollenkaan huono syy elää.

Vielä kotonakin käteni tuoksuvat vauvalle.

Hyvää syntymäpäivää, minä!

No miltäs ny tuntuu?

Ei syntymäpäivät tunnu miltään. Ei vanhenemista huomaa kuin kymmenen vuoden välein peilistä, ryppyjen määrästä ja tukan harmaantumisesta. Luiden kolotuksesta ja maksavaivoista. Kun kuvajaisesta tuijottaa ulkokuoreltaan paljon vanhempi versio kuin luulitkaan. Joskus minulla on tosin sellainen olo, että lähenen sataa ja viittäkymmentä.

Kävin laittamassa Isosiskolle ja sen koulukaverille kampaukset, tuli upeat. Huomasin ottaa vain isosiskon nutturasta kuvan, ja tuossahan se nyt on takaapäin. Toinen oli niskaan viuhkanuttura, johon tein päälle ristikkoa erillisistä hiusliuskoista. Sitä tukkaa oli niin valtavasti etten ensin tiennyt mihin sen oikein laitan. Mutta olen tyytyväinen, ehkä salaa jopa hieman ylpeä. 

Paras synttärilahja minulle, tykkään tehdä kampauksia ja joulugaala-kampaukset voi olla niin ihanan glamourisia. Vaikka Isosiskon kampaus onkin enemmän moderni, se toinen oli enempi klassinen.

Tänään minä juhlin, aivan varmasti vaikka porukka onkin kateissa. On se isoskoni kuitenkin siellä samassa paikassa sitten seuranani, jos en muuta keksi.

Nyt minun pitää kestitä sukulaisia ja sitten laitan itselleni maskin naamaan ja muutan itseni kauniiksi.

PS. sain kolmosen äidinkielenkurssista ja nyt minulla ei ole enää ollenkaan koulua. Olen täten valmistunut parturikampaaja!

Doctor

Minulla on ongelmia netin kanssa, siksi olen lurjustellut näin paljon kirjoittamisen kanssa. Päivitin tietokoneeni ja nyt jostain syystä en kykene yhdistämään sitä nettiin, en vikaa löytänyt prosessoreista enkä mistään muualtakaan.
Täytyy tämän vain niellä ylpeytensä ja pyytää iskää katsomaan sitä.

Hyppäsin viime torstaina terapian jälkeen bussiin ja matkustin katsomaan Wombaa. Siellä minä sitten hengailin lääkisläisten kanssa keilaturnauksessa ja myöhemmin niiden juhlissa baarissa. Oli mielenkiintoista kävellä sisään baariin, jossa kaikki naiset ovat ilman meikkiä, tukka sekaisella nutturalla ja väsyneinä. Uusi kokemus, eikä ollut pahitteeksi itsetunnollenikaan.