Henkilökohtaisesti valehtelen itselleni joka päivä

Tunnustan, tunnistin itseni videosta. Pahin houkutus on tietysti nettikaupat, juuri nytkin minua odottaa postissa ihana palleropaketti vaatteita member.comilta. Haen sen huomenna, kokeilen päälleni niistä joka-ikistä ja olen ikionnellinen. Kunnes tarvitsen jotain oikeasti kaupungilta, copic-tusseja tai ruokaa tai ripsivärin. Hupsiskeikkaa, mukanani kotiin pääsee moni uusi ja ihana vaate ja kenkäpari ja kirja, koska minä tarvitsen niitä.

Oikeasti en, paitsi tietenkin kirjoja, koska kirjoja ei koskaan voi olla liikaa. Eikä kenkiä, minulla on 37 paria kenkiä ja tällä hetkellä tarvitsisin muutamat lättäpohjaiset, ihan oikeasti.

Uusista ihanista tavaroista tulee hyvä olo, vaikkei se ole sen terveellisempää kuin viiltelykään. Ei ainakaan silloin kun ei oikeasti ole sitä rahaa jolla ostelisi mielin määrin.

Manners and nightmares

Minä puukotan Harua päähän yhä uudestaan ja uudestaan, koska se ei ole haru vaan joku paha joka yrittää tappaa minut. Katkon siltä käden irti ja painan valokatkaisijaa ja se on mennyt. Haru pesee rauhassa kasvojaan ja näen kuinka minun tekemäni haavat sen päässä kuroutuvat takaisin kiinni. 

Se on vielä täällä, sun täytyy tappaa ittes ennen kun se tulee takaisin! Mitä sä oikeen teet?! Minä kerron Harulle hädissäni, mutta se käskee olemaan huolehtimatta, ei tässä mitään hätää ---  ja sitten se on takaisin ja Memer tönii minut hereille koska huudan. 

Olen hiestä märkä ja minun on kuuma ja kylmä ja hengitän kuin maratonin jäljiltä. Memer tunkee nenänsä poskeeni ja minä huokaan että olen okei, en tiedä vakuuttelenko poikaa vai itseäni. Nousen silti ylös ja haparoin tieni suihkuun.

Käytiin Harun kanssa kiinalaisessa syömässä ja sen jälkeen soitettiin kaveri katsomaan uusi Star Trek meidän kanssa. Oli hyvä, minä pidin, joskin toisti turvallisesti vanhoja teemoja. Naurettiin ja kikatettiin Spockin ja Kirkin bromancea joka internetissä venyy vielä vähän pidemmälle.

Entinen pomoni parturi-kampaamosta pitää firmansa juhlat meidän kahvilassa ja kuulin siitä kun äiti pyysi minut töihin kanssaan. En ole saanut siltä akalta vieläkään palkkaa, enkä tiedä haluanko nähdä sitä. Ei toisen juhlissa voi mennä kovistelemaan että heiheihei missä on minun rahat, se ei ole hyvien tapojen mukaista. Lisäksi olen niin nynny etten uskaltaisi.

Vituttaa se että olen sille tuntilistani antanut ja kaikki ja silti joudun kärkkymään perään, kuinka voi epärehellinen ihminen vain olla. Kuinka voi ajatella että dumdidum, mitäs tässä nyt, ehkei se huomaa ollenkaan. Eihän se ole minulla kuin viisi vuotta töissä käynyt.

Osittain aivan oma vikani kun sille olen aina töihin suostunut. Ei, ei jumalauta ei ole minun vikani! Tuon otan takaisin, tämä on justiinsa sitä että juujuu, "ei sinulla ole mitään lounastaukoja yhdeksän tunnin päivän aikana" -paskaa mitä olen saanut joskus kokea. Jos ihminen tekee työtä, siitä kuuluu saada palkkaa, ilmainen työvoima ei ole laillista vaikka työnantaja sitä kuinka toivoisi. 

Paskinta on se että sitä rahaa kyllä lupaillaan kun siitä puhutaan.

Pitäisi vain taas uudelleen viedä sille tilinumerot ja tuntilistat ja olla tarpeeksi tuju ja tuittupäinen.

En tykkää istua rannalla

Näin unta että olin Tyrion ja nojasin suureen mieheen, ja tunsin oloni turvalliseksi. Sitten meidät kutsuttiin sotaharjoituksiin ja tajusin että tämän unen olen nähnyt ennenkin. Seisoimme rivissä, kaikki miehet meidän mummilan eteisessä, koska viime kerralla kellarissa oli kylmä ja huusimme sotavalan. Siitä en muista kuin että jos on taas kokoonnuttava, on paljain jaloin saavuttava ----- aukiolle. 

Sitten lähdimme sotaan. Minua ammuttiin viidesti, ja joku katkaisi kaulani.

Heräsin ja muistin miksen ole ketipinoria syönyt vähään aikaan. Se tuo mukanaan nämä unet, jotka joskus sekoitan todellisuuteen, se tuo mukanaan pökkyräisyyden, sen etten pysty pitämään silmiäni auki.

Eilen yöllä minä mietin, miten hassuja eläimet ovat. Siis lisääntymismielessä, miten jotkut niistä ovat samanlaisia kuin ihmiset ja sitten toiset eivät. 

Esimerkiksi koirarotuja on tuhansia ja jokaisen koirarodun voi risteyttää keskenään, on mahdollista jalostaa täysin uusi rotu, jos niin haluaa. Kaiken lisäksi sekarotuiset koirat ovat paljon terveempiä kuin moneen otteeseen jalostetut, ns. puhdasrotuiset koirat.

Hevonen ja aasi tuottavat muulin. Mutta suurin osa muuleista ja muuliaaseista on steriilejä. Koirat harvemmin.

Kaikki 'ihmislajit' voivat hommailla keskenään ja synnyttää useimmiten jopa suloisempia lapsia kuin sisällä omassa 'lajissaan'. Sekin on sukurasitteiden syytä, ihan samoin kuin jalostettujen koirien.

Kukaan tuskin kuitenkaan saisi muurahaiskarhua ja oravaa luomaan jälkikasvua, vaikka se olisikin kieltämättä mitä mielenkiintoisin hybridi. Ja kuinka monta erilaista ja yhä enemmän erikoista eläinlajia maapallolle syntyisi, jos kaikki eläimet pystyisivät risteytymään keskenään? Ei olisi enää vain leopardeja ja leijonia, vaan olisi leopaneja tai leipardeja. 

Mutta ihan itsessäänkin suurin osa maapallolla olevista eläimistä ovat todella outoja kun niitä miettii liikaa. Meinaan vaan että kamelilla on kaksi kyttyrää, joihin se varastoi kilo kaupalla vettä. Lisäksi kamelilla on kahksi paria silmäluomia, joista toiset se voi laittaa kiinni ja silti nähdä, mutta ne suojaavat silmää hiekalta. Käärme poistaa leukansa paikoiltaan voidakseen niellä saaliinsa. Lehmällä on neljä mahaa ja jokaisella niistä on oma tärkeä tehtävänsä. Ja ihmiset käyttävät vaatteita, kun kaikki muut lajit ovat vain onnellisina alastomia. Tietenkin meille saattaisi tulla vähän vilu talvella, mutta kesällä ei tarvittaisi.

Jaahas, nyt kun olen paljastanut tarpeeksi outouttani, menenkin syömään Ben & Jerry'siä suoraan purkista.

Katkeruuden kauneusrypyt

Kuuteen päivään en tiedä missä olen ollut, täällä varmaan mutta kuitenkin muualla. Aika kuluu, minä en tee mitään ja kuitenki töitä kuin en muuta enää osaisi. 

Öitä en nuku, hakkaan jalkojani ettei niitä enää sattuisi ja tunnin toisensa jälkeen annostelen itselleni lisää särkylääkettä, mutta se ei turruta tarpeeksi. En muista kuinka monta kertaa olen elämäni aikana haaveillut jalkojeni sahaamisesta irti. 

Tämä ei ole viiltävää kipua, se on sellaista kumeaa ja pakottavaa ja tasaista. Se leviää aina pikkuhiljaa alas lonkastani, kotiutuu polven taakse ja säteilee pohkeeseen.

Kaikki ovat rannalla tai terassilla tai rakastuneita, niin facebook ainakin väittää ja minä tunnen niin suurta inhoa että napsautan koko turhan sivun kiinni ja toivon että se ukkonen tulisi pian. 

Kaikki ihmiset ovat kauniita. Katkeruus tekee rumaksi, sanoi Ukki kerran ja oli aivan oikeassa. Minä olen harvinaisen katkera ihminen, olen naurettavan pettynyt maailmaan ja ihmisiin, myös itseeni. 

Se on kerääntynyt harteilleni jo perhepäivähoidosta asti, eikä ole lähtenyt mihinkään. Uudet pettymykset iskevät aina edellistä kovempaa, vaikka luulisi että olisin tähän mennessä jo turtunut tähän kaikkeen. Olen ikuisesti vihainen itselleni ja muille, inhoan kaikkea ja helposti kaikkia kun sille päälle satun. En tarvitse oikeutusta sille, en sen jälkeen miten minua on tässä maailmassa kohdeltu. Mukamas.

Kaikkein eniten vihaan itsessäni sitä etten tahdo olla tällainen, en halua vihata koko maailmaa. Se on uuvuttavaa. Haluaisin antaa eteenpäin hyvää energiaa, sellaista harvinaista jota ei kovin monilla ole. Rakastavaa ja avointa ja hyvää, sellainen minä haluaisin olla.

Terapiatäti kysyy mihin kaikkeen sitten olen pettynyt itsessäni. Minä kerron kuinka riittämätön olen elämäni jokaisella saralla, mutta yksi lause jää kurkkuuni ja uppoutuu syvälle vatsaani, vaikka se on kai se tärkein. 

Olen pettynyt siihen etten osaa edes tappaa itseäni oikein.

Ärsyttää kun ohjelmassa 11 tapaa jättää nainen haastattelija käyttää jo toisen kerran sanaa 'klaaraa' väärin, klaaraaminen tarkoittaa asian hoitamista tai siivoamista, ainakin täällä päin maailmaa. Sillä tavalla että vaikka:

Anna mä klaaraan pöydän tai mä klaaraan; mä hoidan. Siis sillä lailla mä hoidan mä hoidan, ei hätää.

Ja se nainen sanoi jo toiden kerran no miten sä klaaraat tän asian kanssa, ja se kuulostaa niin väärältä että puren vahingossa poskeeni.

Kirahvi jätepuristimessa

Eilen olin tanssimassa Harun kanssa. Tanssiminen on ihanaa, se on minun tapani purkaa stressiä ja pahaa oloa, paras keino minkä tiedän. Se että päästää vain irti ja antaa mennä eikä välitä yhtään. Harusta on hauskaa katsoa muita kun me tanssimme, sen mielestä naiset näyttävät liian helposti sätkynukeilta tai vain kiusaantuneilta tanssilattialla, suomalaiset eivät osaa, eivät uskalla tanssia oikeasti. Se on sitä vaivaantunutta keinumista useimmiten, olkapäiden yli tuijottelua vakavalla naamalla.

Minä en jaksa sellaista, tykkään tanssia ihmisten kanssa jotka haluavat olla tässä hetkessä kanssani, se on parasta lääkettä minkä tiedän.

Jalat ihanan kipeinä ja lievässä krapulassa on hyvä maata kone sylissä sängyllä ja lukea yhä vain lisää Grimm-ficcejä.  Luulen että olen luonut itselleni uuden pakkomielteen. Harmi että tämä fandom on niin lapsenkengissään, oikeasti eeppisiä ficcejä on vaikea mahdoton löytää. 

Tätä luen juuri nyt:

Ask Me No Questions kirjoittanut laceymcbain

Lääkkeiden lopettaminen on saanut vatsani hämilleen, mutta muuten minulla on todella hyvä olo. Se että pystyn taas itkemään on ollut helpotus, en edes tajunnut kuinka olen kaivannut sitä. Ennen minä vihasin itkemistä, siitä tuli vain pää kipeäksi ja naama rumaksi. Nyt olen tajunnut että paljostako väliä, se ettet pysty itkemään vaikka haluaisit on paljon pahempaa.

Ja sitten ettei menisi ihan liian ihanaksi ja keveäksi; katsoin tämän tänään kun heräsin. Ala-asteen opettajani oli linkittänyt sen facebookiin ja tämä on kyllä upeasti tehty video.

------

Tässä oli järjettömän pitkä raivoaminen Audion lapsellisuudesta, mutta päätin että ehkei kukaan halua lukea sitä.

Ps. on jo pitkään pitänyt piirtää uusi banneri, sitten tässä mietiskelin lausetta Whatever floats your boat ja tartuin kynään. 

Kaffet ja munkkii, vaa 3,50!

Nukuin neljä ja puoli tuntia, heräsin vähän väliä raateleviin petolintuihin ja upposin niiden kynsiin uudelleen. Aamulla en olisi halunnut nousta, en ollenkaan.

Myin ulkona munkkeja, kaffetta, trippejä ja teetä neljä ja puoli tuntia kädet niin kohmeessa että kolikot putoilivat, sisällä tunnin lisää ennen kuin pääsin kotiin ja kömmin peiton alle seuraavaksi neljäksi tunniksi. 

Sain hepulin koska en löytänyt lääkärin lähettämää ilmoituslappua uudesta ajasta joka on huomenna, en minä voi kellonaikaa muistaa. Uusi lääkäri taas vaikka annoin vanhalle Kelan papereita selvitettäväksi, vituttaa. Lisäksi se menee päälle mallihommien kanssa, sinne katoaa kuusikymppiä joka ei koskaan ollutkaan.

Olen ollut viisi päivää ilman lääkkeitä, olen itkenyt jo kahdesti. Eilen kun eksyin matkalla uuteen terapiapaikkaan ja tänään kun katsoin tämän:

Tuntui hyvältä.

Olen uppoutunut Grimm-fanfictionin upeaan maailmaan, on se Monroe/Nick paritus ihan hauskaa luettavaa.

Tässä tähänastinen lempparini:

Hotel California kirjoittanut VampirePam

Enjoy!

Kuraa

Viikonlopusta selvitty ilman suuria kuolonuhreja. Lähinnä tyhjien kaljatölkkien, murheiden, sipsipussien ja kasviskeiton hautausmaa tuli luotua. 

Henkilökohtaisesti jos minun poikaystäväni olisi niin lapsellinen, holtiton ja ihan vain täyskusipää (olettaen tietysti että joskus huolisin poikaystävän) se saisi lapikasta niin äkkiä että näkisi lentäviä yksisarvisia ja sateenkaaria. Olin kuitenkin Homssun puolesta vihainen, se ei itse oikein osaa.

Se jaksaa aina vain ymmärtää ja ymmärtää ja ymmärtää, vaikka minä en jaksa enää kyllä ymmärtää siinä vaiheessa kun se sanoo, ettei kuule poikaystävästään muutamaan päivään mitään ja muuttopäivänäkään se ei ilmesty paikalle sovittuun aikaan.

Sitten se onnistuu vielä kääntämään koko jutun kuin se olisi Homssun vika, ja minulta nousee savu korvista kun Homssu taas ymmärtää. 

Ajoin takaisin kotiin auringon paisteessa, musiikki niin kovalla että kaupungissa itse vajoaisin penkissäni alemmas ettei naamaani näkyisi, ja tajuan ettei minulla ole maanantaina mitään.

Ei mitään.

Mitä minä sitten teen? Olen tässä kaksi viikkoa juossut ympäriinsä ties missä ja yhtäkkiä kaboom, minun täytyy taas istua kotona. 

Pitäisi kyllä siivota koska täällä näyttää taas siltä kuin voisin osallistua Hamstraajat-ohjelmaan ja olla se ylikiintynyt hullu nainen, mutta se on yksi syy miksen ole suuremmin istunut kotona ilman tekemistä. Onhan minulla tämä Harun kone, voisin pelata Skyrimiä tai simssiä koko päivän, täällä on Supernatural-lisäosakin. Siihen menisi kai helposti koko päivä. On vain sellainen ongelma että tiedän olevani huomenna aivan yhtä levoton kuin olen nytkin. Sellainen että paikoillaan istuminen on melko mahdotonta. Sellainen että yhden blogitekstin kirjoittamiseen menee viisi ja puoli tuntia koska minun on vähintään viiden minuutein välein noustava tekemään jotain muuta.

Haluaisin hakata päätä seinään, mutta pyörryttää jo valmiiksi.

Ai niin, miksi perkeleessä pornosaitin kautta pääsee minun blogiini?

I wanna be a walrus.

Muistellaan iskän kanssa miten ruskea kastike onnistuu, ja lopulta minä kykenen siihen. Ihan hyvää, mutta suolaista. Se ei kuitenkaan haittaa, siitä tulee mieleen ukki ja sen maailman parhaat pöperöt. 

Olen viime viikon ja jopa tätäkin viikkoa juossut ympäriinsä, ollut ihan hulluna töissä ja iltaisin itkenyt väsymystäni ja turhaumustani. Olin kampaamossa neljänä päivänä, mallina torstaina ja sunnuntaina vielä lapsenlikkana hoitamassa Lauantaita. Maanantaina taas kampaamoon. 

Tänään en ole muuta tehnyt kuin raahautunut terapiaan keskustelemaan (valittamaan) luottamusongelmistani ja siitä miten olen jo kauan sitten menettänyt uskoni ihmiskuntaan. 

On paljon helpompaa jos ei edes odota ihmisiltä mitään, silloin ei tarvitse pettyä ihan niin paljon, vaikka aina se kirpaiseekin.

Minun tekisi mieli kysyä terapiatädiltä miksi se tahtoo minun olevan sille vihainen, mutta en kysy, sen sijaan vain suoristan sen erheen taas kerran. Se on yksi niistä hyvin harvoista ihmisistä, jotka eivät ole elämäni aikana saaneet minua haluamaan nauloja ja voodoo-nukkeja.  Se on aika hyvin, ne ihmiset voin laskea yhden käden sormilla.

Tänään myös huomasin että iltapelkoni siitä että joku puukottaa minua selkään kirjaimellisesti on aika lailla kadonnut sen jälkeen kun kävin meediolla, jonka kanssa keskustelin edellisistä elämistäni. Sain häneltä vihdoinkin selventävät vastaukset niihin kysymyksiin joita olen pohtinut. Sain vihdoinkin tietää entisen elämäni traumasta, ja olen selvästi vihdoin päästänyt siitä irti.

Herra Tietokone joutuu odottamaan lisäosia jostain päin Eurooppaa, ja minun täytyy hiipiä aikaisin aamulla Harun tietokoneelle päästäkseni nettiin ollenkaan. Tänään sillä on aika transpolilla joten käytin tilanteen hyväkseni. Nyt voin pelata seuraavat kolme tuntia Sims3:sta.

Youtube-ing

Tänään kun heräsin ja avasin sälekaihtimet, totesin että on ihan turha yrittää mitään kehittävää tai rakentavaa tämän päivän aikana. Niinpä avasin tietokoneen, Youtuben ja muutaman mutkan kautta eksyin tälle kanavalle. Siellä viihdyinkin pari tuntia, joten päätin että jaan tämän täällä teidän kanssanne.

Uskomatonta toteutusta, ei voinut kuin tuijottaa suu ja silmät auki. 

Selvisi mihin kaikki minun sukkani katoavat. Memer ei vahdi niitä ihan yhtä hyvin kuin kisumaut.