Väsyttää, väsyttää, väsyttää, en taas muista päivää jolloin ei väsyttäisi. Ei taaskaan mitään lomaa, mikä se sellainen edes on? Ei opiskelijoilla ole oikeasti varaa lomiin, on vain päiviä jolloin voi tehdä töitä enemmän. Kiukuttaa niin pirunmoisesti että ne suuret aikovat tehdä opiskelijan elämästä vielä hieman lämpimämmän helvetin, aivan kuin ei täällä käristyisi jo muutenkin. Saatanalliset pukupellet, ei varmaan päätä pakota kun on hyvä työpaikka ja makoisa palkka, jolla on varaa ostaa brie-juustoa vaikka joka päivä.
Inhoan yli kaiken sitä, kun joku kehtaa sanoa kyllä nuorena jaksaa. No ei vittu välttämättä jaksa. Olen kokenut kerta toisensa jälkeen kun ei vain jaksaisi, kun niin paljon mieluummin kävisi maaten mutaiseen maahan, kun ei se kroppa enää tottele vaikka kuinka käskisi, koska ei vain jaksa enää. Siinä tulee kyllä aina selväksi millainen ihminen sellaisen sanoja on, eipä ole tainnut juuri elämässään tarvinnut miettiä psyyken kysymyksiä. Minä kykenen paljoon silkkaa tuittupäisyyttäni, mutta aina välillä tekee niin mieli lopettaa. Kummasti se tunne kasvaa kun tässä katselee maailman ja Suomen menoa. Olen kohta itse kylttien kanssa pääkaupungissa pyörimässä, huudan megafoniin ja odotan kananmunien kanssa ensimmäistä idioottia, joka ulos uskaltaa Talosta astua.
Ja pomo leikkasi hiukseni, voi idioottilapsi mikset muistanut ettet ole koskaan ollut tyytyväinen kun se koskee sinun hiuksiisi? Tekisi mieli repiä kaikki pois päästä, mutta ehkä kaivan jokaisen huivin ja pipon kaapeistani ja peitän pääni kesään asti.
Tänään ei ole mikään hyvin.
