Mahatautia

Olen ihan järkyttynyt. Ja todella kipeä, kaikki paikat sattuu ja kolottaa, mutta en uskalla ottaa särkylääkettä, se tulisi kuitenkin heti vain ylös. 

En muista koska olisin viimeksi sairastanut vatsatautia, enkä varmasti koskaan näin rajusti. Niin rajusti että menettää tajunsa pariin otteeseen ja makaa voimattomana ja täristen vessan lattialla, koska ei vain yksinkertaisesti pysty liikkumaan. Sellainen on todella pelottavaa.

Minulla oli eilen aamulla pää kipeä, koko vasen puoli jyskytti niin että makasin pimeässä niin pitkään kuin pystyin ihan paikoillani. Oli ensimmäinen iltavuoroni, menin vasta kahdeksi päivällä. Särkylääkkeiden jälkeen pystyin nousemaankin, täytyi vain liikkua varpasillaan ja sillä tavalla liihottaen, ettei kolahda mihinkään. Luulin sen johtuvan siitä, että sain eilen tädin seefferiltä kunnolla kuonolle, kun se innostui niin paljon että puttasi minua kivikovalla päällään. Siinä sai sitten hetken istua tuppo nenässään. 

Oli hauskaa nähdä miten ilta toimii, ja onneksi pääsen iltaa tekemään myöhemminkin. Nautin paljon enemmän pienryhmästä kuin isosta. Kuudelta syötiin, sen jälkeen alkoi vatsa olla kipeä. Sillä lailla pistävästi ja tuli hurjan kylmä. Puoli tuntia siitä annoin periksi ja kävin oksentamassa. En tiedä olinko niin kuumeessa, ettei järkeni sen vuoksi kulkenut vai johtuiko se siitä että opettaja oli ollut sinä päivänä keskustelukäynnillä ja kehui minut maasta taivaisiin, joten minun oli mukamas elettävä kuin se yli-inhimillinen olento joka se luulee minun olevan, mutta en sanonut siitä mitään. Vilkuilin vain kelloa, että koska se tulisi jo kahdeksan että voin lähteä kotiin. Luulin että se oli ruokamyrkytys. Juoksin sitten vessassa vielä pariin otteeseen ja kun vihdoin oli kello kahdeksan, pelkäsin etten pysty ajamaan kotiin asti. 

Loppuillan ja yön vietinkin vessan lattialla, kuume oli noussut yli 39 ja tärisin kuin horkassa neljän peiton sisällä. Taju meni kaksi kertaa ja huuleni löin posliiniin niin että se halkesi. Näytän siltä kun joku olisi läpsinyt minua ympäriinsä.

Nukuin minä pieniä pätkiä, ennen kuin oli taas hypättävä ylös. Nyt olen neljästä asti ollut kykenemätön nukkumiseen ja on hirveä nälkä ja jano, mutta itään en uskalla suuhuni laittaa veden sijasta. Kuume laski 37.2, joten enköhän minä selviä. 

Näin minä ne kaikki pöpöt saan, olisin kyllä voinut tämän jättää välistä.

Lapsia ja vauvoja ja sikiöitä

Harjoittelua on nyt takana kaksi viikkoa, onneksi alkaa pyhät. Ensimmäiset päivät siirtymätilanteissa ovat minulle myrkkyä, itkin viime viikon varmaan kokonaan ennen kuin minulle muistutettiin että minun kuuluisi oikeasti olla vihainen eikä surullinen, jos minulle tehdään väärin.

Nyt sujuu jo järkevästi, välillä harmittaa kun oletetaan että tiedän missä asiat ovat ennen kuin niistä on minulle edes kerrottu ja joudun olemaan kävelevä kyselykone. Mutta minä sitten olen, oma on vikansa kun ei minkäänlaista perehdytystä kerran suostuta antamaan. 

Kaikkea olen saanut tehdä ja lapsetkin alan jo toisistaan tunnistamaan. Aivan ihana ryhmä ja aivan ihania lapsia ovat kyllä kaikki. Minulla on pahin vauvakuume koskaan, ei ole ennen ikinä ollut näin suurta kaipuuta. Siihen ei auta yhtään se että joka päivä lapsia kiipeää syliin ja leikkii että minä olen sorsan liukumäki tai taskuni on pupun koti tai ei halua että lähden kotiin lainkaan. Minä voisin laittaa niistä jokaisen omaan taskuuni ja tuoda kotiin, mutta en taida. Kaikkein eniten tätäkin kuumetta lietsoo se, että minä saan vihdoinkin oman kummilapsen, niin minun serkkuni minulle lupasi. Mutta minun pitää odottaa sitä pikkuista syksyyn asti, miten ihmeessä ihmiset kykenevät sellaiseen? Että pitää odottamalla vain odottaa jotain niin ihanaa, kun sen haluaisi syliinsä juuri tällä sekunnilla. Ei sitä kuitenkaan viitsi sieltä mahasta ulos liian ajoissa ottaa, ei sitä tiedä mitä sitten kävisi. 

En minä niin tyhmä ole, että lapsen nyt hankkisin, minähän olen itsekin ihan kakara. Raukkaparka kärsisi koko elämänsä kun äiti ei ole eheä ihminen. Tässä on katsottu kavereiden vanhempia ja omiakin sen verran, että haluan olla täysin järjissäni ennen vanhemmuutta. Muuten niistä lapsista tulee yhtä itsemurha-alttiita kuin vanhemmastaankin.

Mutta haluaminen on halpaa.

Lähden hakemaan Harua  kohta, se tulee takaisin oltuaan sen kuukauden ulkomailla harjoittelussa. Se on pääsiäisen kotona ja lähtee taa pois.