Nenäliinan neliösenttimetrin imukyky

Kipeänä olen, Haru jätti flunssan lomallaan minulle ja tänään minut lähetettiin koulusta kotiin. Atk-opettaja ei suostunut ottamaan minua tunnilleen ja sitten minä kuumepillitin koko puolen tunnin ajomatkan kotiin, kun en kuitenkaan tule nyt läpäisemään atk-korttia. Kotona sammuinkin sohvalle Memer kainalossani viideksi tunniksi. Heräsin ja päätin tulla tänne ruikuttamaan, kuten aikuinen lapsi tekee.

Lupasin keksiä ohjelmaa Lauantain seitsenvuotispäiville ja se oli vaikeampaa kuin tajusinkaan. Meillä ei synttäreillä ollut lapsena melkein koskaan mitään ohjelmaa, me leikittiin ja hihiteltiin ja oltiin kavereiden kanssa. Sen lisäksi on vaikeaa keksiä tekemisiä, kun ei tiedä osallistujien määrää tai mihin vanhemmat ovat itse valmiita. Listasin sitten mahdollisimman kivoja ja helppoja seuraleikkejä ja taistelin siitä pistänkö listaan silmäniskumurhaajaa. Aivan naurettavaa, miettiä onko sen nimi liian brutaali vanhemmille nykyään. Sillon kun itse olin ala-asteella, se oli ihan lempparipelimme. Silti, mietin mitä sekin kertoo että ihan oikeasti minun piti harkita onko murhaajapelit aikuisten mielestä väärin, vaikka itse pelattiin x-murhaajaa ja vamppyyria ja ties mitä muuta. 

Liian varovaista, sanon minä.

Elävä ihminen paperilla

Kaksi eri mallia, ensimmäinen malli ja viimeisin. Aina kuulemma vain tummempaa ja tummempaa ja sitten minä tein siitä tummemman kun tyttökin oli tumma.

Elävät mallit on kivoja piirtää.

Voin jo järkevämmin, kasasin itseni takaisin yhteneväksi palluraksi ja vietän nyt etäviikkoa. Nukun, piirrän, katson televisiota ja kerään energiaa sisälleni ja ympärilleni, koska juuri nyt minulla ei tunnu olevan sitä yhtään antaa muille kuin itselleni. Ei se mitään, tässä on vielä kuusi päivää jäljellä.

Kaikki värit sointuvat yhteen pimeässä

Ahdistus seuraa, kun se on kerran luikerrellut takaisin. Ei sitä ole helppo lukita pois, sen voi unohtaa mutta sitten se tulee takaisin. 

Ärsyttää etten saanut sanottua tästä paskaviikosta mitään, se halusi puhua lapsuudestani enkä jaksanut laittaa vastaan. Se yritti saada minut taas myöntämään tai ehkä ymmärtämään etteivät asiat ole minun vikani, se ottaa päähän kun se puhuu minulle kuin en tajuaisi. Tajuan minä että se haluaa minun olevan sitä mieltä, ettei se ole minun vikani etteivät vanhempani osaa puhua ja kyllä minä nyt sen olen sisäistänyt jo aikapäivää sitten.

Mutta sanonko minä mitään?

No enpä idiootti sano, vaikka silmät kostuu kun on niin yksinäinen olo ja olen lukossa, ja se luulee taas jonkin sortin läpimurtoa. En jaksa korjata sitä ja puren poskea, joka on jo valmiiksi rikki. Pureskelen sitä öisin.

Ja se vituttaa ettei saa suutaan auki vaikka luuli päässeensä siitä vaiheesta yli jo aikaa sitten. Sitä taantuu joka kerta takaisin alkupisteeseen kun näin käy, mutta ainakin sitä tulee takaisin joka kerta nopeammin. Ennen sitä ei takaisin tultukaan, nyt siihen menee kai sen pari viikkoa että kaikki taas hiipuu.

Ainakin Haru tuli lomille kotiin, taidetaan mennä tänään ryyppäjäisille.

Minä haluan huutaa, hajoittaa asioita, potkia seinää

Mitä silloin pitää tehdä kun kaikki meneekin pieleen, etkä halua enää olla, tuntea tai muistaa mutta et voi ottaa pillereitä, koska aamulla pitää herätä. Täytyy vaikkei haluaisi, haluaisi hautautua kellariin ja olla pois, kunnes tämä olo on ohi. 

Sitä lyö itseään silmäkulmaan niin että huimaa ja mustelma muodostuu, mutta ei se mitään auta, ei lainkaan.

En halua mennä nukkumaan, koska tiedän etten unta saa ja jos se tuleekin niin se on painajainen, sellainen toistuva missä en vain pääse pois.

Tiedän etten aamulla halua herätä, että olen väsynyt ja surullinen ja kaikkialle sattuu niin etten haluaisi jaksaa. Ja silti minä jaksan, koska ei minulle muita vaihtoehtoja anneta, minä en anna itselleni muita vaihtoehtoja.

Joten minä pidän sen kaiken sisällä, raivon ja kivun ja surun, niin että halkeilen liitoksistani. Mutta ainakin istun vain pienenä kasana sohvalla, enkä hajota mitään muuta kuin itseni.

Minne minun kesä meni?

Hyvien päivien myyttinen olemus

Tiedätkö kun joskus on niitä päiviä kun olet vain todella onnellinen että elit sen. Sellaisia kun aamulla heräät ja olet todella väsynyt, koska olisi vapaapäivä mutta oletkin lupautunut tekemään töitä kahdessa paikassa. Etkä oikeastaan jaksaisi nyt leikkiä, se on niin väsyttävää ja vaatii paljon. Mutta sinä menet ja katsotkin Aladdinin ja pääset lähtemään kotiin ja ehdit rauhoittua ja käydä suihkussa ja muuntautua takaisin ihmiseksi ennen kuin lähdet juhlien keittiöemännäksi, vaikka hermostuttaa ja epäilyttää kun onkin ensi kertaa yksin keittiössä, olikin sitten vain 35 vierasta.

Mutta kaikki meneekin hyvin, todella hyvin ja saat paljon kiitoksia ja kehuja, ruoka maistuu kaikille, kakkuja ylistetään ja kahvia haetaan kolmeen kertaan. Olet vain tosi ylpeä itsestäsi ja kaikki tuntuukin ihan hyvältä, kun elämä ei ole aina vain paskaa, vaikka se useimmiten siltä tuntuukin. 

Ja kaikki astiat on pesty ja korjattu ja lattiat siivottu ja tasot hinkattu jo kymmeneltä illalla, joten voit lähteä juomaan ystävän luokse kaljaa. Ja sitten vaan höpötetään ties mitä ja kuunnellaan Louis Armstrongia ja Tracy Chapmania. Sen pikkuruinen musta kisumau tulee kiehnäämään ja kehräämään, minä rapsuttelen ja silittelen haltioissani kun se vetää selälleen pitkäkseen ja vaatii masurakkautta.

Mennään baariin tanssimaan ja tanssitaan niin ettei jalat meinaa enää kantaa. Sitten jonotetaan grillijonossa tunti lihapiirakoita ja kokista ennen kuin nauretaan koko matka takaisin sen kämpille. Makoillaan sängyssä pimeässä ja jutellaan menkkakivuista ja nukutaan.

Aamulla minä leikkaan meille appelsiineja ja tiskaan sen kaikki astiat, ihan vain koska minä voin, ennen kuin heitän sen töihin ja menen kotiin ottamaan sen lepopäivän.

Minun ja Harun tekstiviestikeskustelut

I think I might have the flu. Again.

Noooo barricade the door aaaaaas

HIDE YO WIFE HIDE YO KIDS HIDE YO DOG

PRAY TO WHATEVER GOD YOU HAVE AND WISH FOR THEIR FORGIVENESSAH

PRAAAAAISEE THE LOOOOOOORRRDDAHHH

PRAIIIISE HIMMMMAH AND HEEE WILL BEEE FORGINIGGAH

Who let that insane guy here again? Just -- just lock him in the cupboard. He'll be fine there.

NO NO NOOOOOOOHH

Klick klick. Ah, silence.

You shalll nott sileenceeeh the sonnn of Gooooooodah!

You heard something? - I think it's just the wind.

Rock guitar plays suddenly
The earth quakes

What the hell?!?

And splits in two
The fiery depths open
And Satan crawls up.

Hi there ya'll, I'm Satan. But my frienz call me Lucifer.
Or Lucy for short.

Hey wassap homiees thanx for that, I was sooo done listening that jackass

Now, who want's cupcakes? Yaaayy!!! Partheyyy oooonnn

And then he puffs into smoke an disappears

There's a knocking coming from the seiling.

Wait what

Excuse me, booms a voice from heavens.

God is that you

I am terribly sorry to bother you, but do you have some time to talk about our Lord and Saviour Thor?

Whoa plot twist

Ooh cupcakes! With sprinkles!