Minua laiskuuttaa tänään, meinasin pistää lapinkuvat mutta koneeni joutui huoltoon. Joten epulikepuilen tylsyyttäni tämmöisellä kysymyspostauksella.
Onnellisin olen elämässäni ollut kun hain pienen poikani Memerin kotiin. Se oli pieni pörröinen otus, jolla oli valtavat suuret silmät, ja kun se ensimmäisenä yönä mönki minun peittoni alle lämpimään nukkumaan, oli sydämeni pakahtua rakkaudesta.
Surullisimpia hetkiä on aika monta, kaiken kaikkiaan viisi. Ne on niitä aikoja kun olen osunut kovaa aina pohjaan asti.
Haruhan se, minun rakas pikkusisko/veli. Ollaan tultu maailmaan vain puolitoista vuotta välissämme, ja aluksi en pitänyt siitä mötikästä lainkaan. Aina kolmetoistavuotiaaseen saakka minulla oli tapana syyttää Harua kaikesta ja läpsiä sitä miten sattuu. Sitten eräänä päivänä minä havahduin että mitä minä oikein teen, en minä tällainen halua olla.
Nyt Haru on minun paras ystäväni. Se on hassu, ihan pöljä oikeastaan. Paras imitoimaan intialaista aksenttia ja ainut jonka kanssa osaan nauraa itseni kipeäksi.
Ei minulla oikeastaan ole yhtä imistä joka olisi vaikuttanut elämääni. Olen pienestä pitäen elänyt kirjojen kautta, ja kirjallisuus on opettanut minulle enemmän kuin ainutkaan ihminen koskaan pystyisi.
Oi kauhistus mikä katkeruuden purkaus pöllähtikään kun tätä aloin miettiä. Haru varmaan, se ei ainakaan vielä ole tässä elämässä minua kertaakaan pettänyt. Se on tosin varmaan ainoa ihminen jolle voin antaa kaiken anteeksi, minä olen sille velkaa niin paljon.
Isomummuni on henkioppaani.
Vaikka tahtoisin kuolla, jokin minussa ei vielä anna viimeistä lupaa.
Hoitajamme yrittää laittaa Harua nukkumaan kun minä ja Isosisko odotetaan eteisessä vaatteet päällä että mentäisiin ulos.
Haluaisin sanoa jotain kamalan äklöä kuten "elämä kantaa", mutten usko siihen. Sinä itse kannat ihan itse itseäsi.
Joistain piirrustuksistani, siitä että jos haluan olen ihan taitavakin.
Kun kolmetoistavuotiaana yritin hirttää itseni.
Olen vielä elossa, ja nyt toisinaan en enää edes ihmettele sitä.
Toisinaan en haluaisi että minua muistettaisiin ollenkaan, en ole jättänyt jälkeeni tähän mennessä kovin onnellisia muistoja. Kai haluaisin olla se rakastava vanhempi, puoliso ja isovanhempi.
Niin monia etten halua laskea. Joskus kadun sitä että synnyin, toisinaan taas sitä että sanoin kaupankassalla "päivää" "hei"n sijasta.
Juuri nyt minun on pakko pysyä täällä missä olen vielä ainakin vuoden verran terapian takia. Olen kyllä katsellut erinäisten taideopistojen sarjakuvalinjoja. Ehkä minusta tuleekin lastentarhanopettaja. Äiti minä haluaisin joskus olla, ja haluaisin rakastavan puolison itselleni joka kestäisi vajavaisuuteni.
What were your parents like?
Etäisiä, töissä enemmän kuin eivät.
How was your relationship with your parents?
Meillä ei juuri ole syvällisempiä välejä. Se mitä kukaan ei tunnu koskaan ymmärtävän on, ettei meillä puhuta. Mistään.
Did you get into trouble? What was the worst thing you did?
Vähä väliä. Olin aika väkivaltainen lapsi. Pahin oli kun kolmosluokalla meidän luokkamme tytöt otimme tavaksi näpistellä ties mitä ja jäimme siitä kiinni.
Do you have any siblings? What were they like growing up?
Haru ja Isosisko. Isosiskon kanssa olemme aika etäisiä kanssa.
What did you look like?
Luurangonlaihalta pikku tirriäiseltä. Pellavapää olin ja liian isot silmät päässäni. Olin todella vakavan ja kiukkuisen näköinen ihan luonnostani. Olen nykyäänkin jos pidän naamani peruslukemilla.
How would you describe yourself as a child? Were you happy?
Olin minä toisinaan ihan onnellinenkin.
What is your best memory of childhood? Worst?
Meillä, minulla, Isosiskolla ja isosiskon kaverilla oli tapana leikkiä sellaisella purolla, joka kulki niityn ja koivumetsän välissä. Rakensimme sinne ties kuinka monta kertaa majan. Kerran rakensimme sinne todella upean kodan, se oli mestariteoksemme. Sitten alkoi sataa ja kömmimme kotaamme suojaan. Yhtäkkiä kuului ulkopuolelta raskaita askeltenääniä ja puuskutusta. Siellä oli hirvi, nuuskuttamassa rakennelmaamme vain havu, oksa ja sammalseinän takana. Pidätimme kaikki henkeämme jännittyneinä ja kuuntelimme kuinka se valtava eläin liikkui aivan vieressämme. Sitten se jolkutteli pois, sade lakkasi ja me kömmimme ulos piilostamme ihmettelemään valtavien sorkkien jälkiä poljetussa maassa.
Pahin on kun olin ensikertaa eskarissa. Rakensin hiekkalinjan ja ilkeät tytöt totesivat että se on liian pieni ja ruma ja hajoittivat sen rakentaakseen isomman ja paremman.
Did you have a nickname? How’d you get it?
Miki on ainut lempinimi jonka hyväksyn. Haru sen minulle antoi. Omasta nimestäni on niin vaikea vääntää mitään, että ne kaikki kuulostavat naurettavilta tai alentuvilta.
Who were your best friends? What were they like?
Olen saanut jokaiseen parhaaseen ystävääni pettyä jossain vaiheessa elämääni. Pienempänä minut jätettiin leikkien ulkopuolelle, ala-asteella minusta puhuttiin selkäni takana tai vain syrjäytettiin ja yläasteella minut oli helppo unohtaa. Ainut pysyvä ystäväni on Womba, mutta sänkin on muuttanut kotikaupungista pois jo pari vuotta sitten ja näemme todella harvoin.
How would you describe a perfect day when you were young?
Koulun jälkeen tapasimme meillä, keräsimme valtavat ryhmysauvamme ja samoilimme meijän mettän poikki Purolle. Siellä leikittiin ja taisteltiin Quake-hirviöitä vastaan kunnes kesäauringosta arvioitiin että kello oli yhdeksän ja patikoitiin takaisin kotiin.
What did you think your life would be like when you were older?
En ajatellut kauheasti aikuiselämääni lapsena. Ainut pysyvä oli se että jo silloin tiesin haluavani lapsia.
Do you have any favorite stories from your childhood?
Meille luettiin paljon Grimmin satuja lapsena ja lempparini oli Lumivalko ja Ruusunpuna.
Ei ole ainakaan vielä. Sormet ristissä.
En ole koskaan rakastunut kehenkään, joskus pelkään etten osaa.
Haha, ihan eka oli hoidossa kun olin viisi. Poika sanoi että halusi kuiskata minulle jotain, minä kumarruin lähemmäs ja sieltä se muiskautti minua suulle.
Mutta sitä ei kai lasketa.
Ekaeka oli kun olin kolmentoista, oltiin talvi-iltana kävelyllä ja istuttiin puiston penkille. Poika silitti poskeani ja kumartui sitten suutelemaan. Huvikseni kokeilin pystynkö miettimään jalkapalloa.
Kyllä kykenin. En edes pidä jalkapallosta.
Ei minulla ole ollut ainoatakaan oikeasti vakavaa suhdetta, mutta kai se oli neljätoistavuotiaana nuorisorikolliseen.
En oikeastaan, uskon kiinnostukseen ensisilmäyksellä.
Kyllä juu, kun itsesäälissä vellon.
Älä usko mitään heti. Muista mitä itse haluat ja pidä siitä kiinni. Jos et oikeasti ole kiinnostunut, älä edes aloita. Älä pitkitä väistämätöntä. Ole rehellinen niin paljon kuin pystyt, älä kuitenkaan liikaa.
Lasken itseni lehtolaiseksi, vaikka minulla on paljon myös omia, henkilökohtaisia uskomuksia. Lisäksi kuulun luterilaiseen kirkkoon.
Jokin estää minua kuolemasta, mutten vielä tiedä mikä se jokin on.
Lisäksi olen saanut merkin Raunilta kun sitä tarvitsin.
Kun vihdoin ymmärsin mihin haluan uskoa ja että minulla on vapaus uskoa siihen mitä todella haluan.
Uskon että jokainen ihminen pitää omat jumalansa.
Itse uskon Tuonelaan ja sielujen kiertokulkuun, uudelleensyntymiseen.
Can you tell me about your illness?
Toistuva keskivaikea - vaikea masennus. Lisäksi minulla on synnynnäinen lonkkavika, jänteeni ovat liian lyhyet. Lievä skolioosi jota ei tosin ole koskaan tutkittu, selkäni ylemmät nikamat viettävät oikealle. Polvieni rusto on viallista ja jos kävelen liikaa ne sattuvat niin paljon että jalat menevät alta. Olen puolisokea, enkä nyt liioittele.
Mitäs muuta vielä?
Do you think about dying? Are you scared?
Ajattelen kuolemaa melko usein. Näen sen unissani lähes joka yö jossain muodossa. Hyvinä kausina en tietenkään niin usein. En pelkää kuolemaa enää, elämää sitäkin enemmän.
How do you imagine your death?
Olen kuvitellut sen useampana skenaariona kuin voin edes kuvitella, mutten vielä tiedä mikä on se viimeinen.
If you were to give advice to me or my children, or even children to come in our family, what would it be?
Älä pelkää hakea apua, äläkä usko että olet heikko jos haet. Olet heikko jos et osaa tai uskalla pyytää auttavaa kättä silloin kun sitä todella tarvitset. Neuvo jota en itse vieläkään oikein ole osannut sisäistää.
Has this illness changed you? What have you learned?
Se on ollut kanssani niin kauan etten usko että se on niinkään muuttanut minua. Olen ikäänkuin kasvanut sen ympärille. Sen takia olen niin vinkurainen ja mahdoton.
Huh, tulipa pitkä. Pitää mennä nukkumaan. Jos joku muu kärsii unettomuudesta tai inspiraation puutteesta, niin minä haastan Sinut tekemään tämän saman! Ilmoitathan minulle, haluan lukea sen!
