Feminismi ja ihmisten ymmärrys

Olen Deviantissa käynyt keskustelua raiskauksenvastaisesta julisteestani, raiskauskulttuurista siis. Tämä on juuri se syy miksi minulle on tärkeää ottaa asioista selvää ja yrittää kertoa niistä, ihan vain siksi että jotkut pölvästit tulevat väkisin riitaa haastamaan. Nämä on nyt englanniksi, kun ne englanniksi on käyty. Pahoittelen mahdollista vaikealukuisuutta eri osapuolten tahoilta.

TheRantsofReason:

Interestingly enough i've heard of the other extreme of this argument, where feminists try to say that women shouldn't learn to defend themselves but instead men should be taught not to rape. Personally either argument is stupid, a woman should be able to learn how to defend herself from deviants that would seek to violate a woman in such a manner whilst also having the freedom to wear whatever the hell she wants (within bounds of reason of law (Public indecency laws in particular.))

William-H-River (aka Miki):

In this world it's sadly necessary for a woman to know how to defend herself. I do think the society makes it terribly easy for men (and even women, 'cause rape isn't genderbound) to attack on someone in this horrifying way. Part of this is because some men think it is acceptable, that it is 'ok' because what follows is often very minimal penalty and most of the women are too ashamed to tell anyone about it, like the victims somehow are in responsibility for the horrible thing done to them. So I personally do think men - and society - should be taught about these things. It's gone all wonky somehow, blaming the victims and letting the perpetrator out of the hook.

You are absolutely right, women should be able to walk freely in their own clothes.

TheRantsofReason:

I hope that you realize that there are two sides of the coin here, men suffer more of a negative stigma than women do when it comes to rape. I feel people are more likely to be sympathetic to a woman's cause if she admits to being raped, whereas men will be often ridiculed when it happens to them. Not to mention that there are cases of false allegations as well by a small minority. I feel that expanding on the term rape and what it means (as has been done by parts of the feminist movement) doesn't help at all. One thing i feel people need to understand is that rape allegations are hard to prove for a reason, you need to prove beyond a reasonable doubt that someone is guilty and that is admittedly guilty in this case. One more thing i think people need to understand is that you cannot eliminate cases of violence against others, it's only something you can minimize and society isn't necessarily at fault for this as there will again always be deviants who do not follow society's rules usually because they're mentally unstable or broken according to society. That being said the only real instances of rape culture i have seen against women actively are usually in select few colleges or other places where sporting is of particular importance. As far as i'm aware of rape culture isn't as much of a problem as feminists make it out to be, from what i've seen it's not rampant in all of society as feminists make it out to be. That being said there are problem areas that do need to be dealt with, that also being said you can't assume that if a woman claims to be raped by an individual that it's true, the best thing to do is to take it to trial and see what the evidence says. The problem with this that goes against feminism is that the mere accusation of rape can ruin a mans life in every sense of the word. So this matter also needs to be addressed as well for true equality. It's a complicated issue no doubt, but i feel that many feminists (not all i imagine) over simplify the issue in the woman's favor and ignore any hardship a man could endure in this complicated issue.

William-H-River:

There is a reason why men are on a spotlight in this issue. Not all men go around raping people, but the fact that there are some who do have given a negative light to men, mainly because women are scared. Every girl has heard the warnings about not going along with men they don't know, or walking home alone. Women do get roofied and dateraped on a daily basis. But when I speak of rape I talk about every gender there is.

The stigma of rape varies on genders, mainly because women have been a property and property was meant to be handled like that - any way you please. Men instead had - and still some think that they have - to be powerful and unsubmissive, so when a man gets raped he is suddenly somehow 'weak' and 'useless'. This is what makes it so important to talk and educate people about these things. As I said in my earlier reply, rape is not genderbound, it can happen to anyone and it always causes a trauma.

I'm happy you haven't been submitted to rapeculture where ever you live. I live in Finland, am from a good family and even though I am not a social person or have big social circles, I still have 7 persons close to me who have been raped. Seven, one of them male. All of them come from different backgrounds and all of them have horrible experiences, from the rape and peoples reactions afterwards.

If you are raped, you have to contact the police immediately, that way you get the medical attention you need and all the samples for proving the assailants identity. This is critical to do as soon as possible and without contaminating or wiping off the evidence (changing clothes, taking a shower or a bath, washing your teeth etc.). Police will take pictures of all the bruising and cuts and such and if they don't, you should do it yourself. It's important to remember the victims is never to blame, no act in this world gives another person a permission to hurt another this way.

There is a small group of women (who are not feminist, as feminist believe in equality in everything and false accusations do not drop in this category) that try to use rape as revenge or somesort. They should not do this, as it is a very selfish, stupid, thoughtless thing to do. It demeans every victim of rape and helps absolutely no-one, it puts weight on the police to sort through the false ones from the real ones and slows the justice (which is, lets face it, ridiculously small compared to other crimes). The effect this has on a mans life is of course devastating, as it is an assault to a very personal thing in ones life. 

This is why I find rape culture so important to me. I have become very familiar with it and I hate it and what it does to people. There is no justification for rape, there is no justification for ruining someones life 'just cause you felt like it', there is not justification for attacking someone physically and psychically and scarring them for life.

The audacity of some people saying that this is just some ramblings of feminists and women tells me that this is a big issue, that it needs to be addressed and that it can not be taken lightly.

---------------

Saa nähdä jaksaako se vielä vastata jotain. Jos haluat sanoa jotain johonkin väliin sen voit tehdä täällä.

Suomen yritysrekisteri aka vitun huijariyritys joka yrittää riistää sinisilmäisiä pienyrittäjiä

Aamulla tuli postissa kirje, minä tuijotan sitä ja kihisen kiukusta. Siinä lukee Suomen yritysrekisteri, joka on siis laaja-alainen huijarifirma. Firman agendana on saada nuori, uusi yrittäjä maksamaan rahaa palvelusta, jota ei ole selitetty tai tarjottu. Yksi puhelu, yksi saatanan puhelu jossa asiakaspalvelija vain kyselee, onko niillä oikeat tiedot. Sitten putoaa lasku luukusta.

Olen tapellut jo toukokuusta asti ja tappelen viimeiseen henkäykseen, minähän en mitään maksa! Laitoin heti reklaa ja siitä lähtien ne on soitellut ja häiriköinyt ja olen käynyt sen saman keskustelun jo tuhanteen kertaan. Sanonut ystävällisesti, ilmoittanut, vaatinut ja viimeiseksi uhkaillut poliisilla. Ne haluaa rahaa, ne vänkää ja vänkää, kompromissia tai alennettuja hintoja. Väittävät että puhelu ja ostotilanne on nauhoitettu, mutta eivät kuitenkaan pysty nauhoja minulle antamaan - se muka maksaisi liikaa. Ja pah sanon minä, niillä ei ole ainoatakaan nauhaa tai varmennetta, mokomat eivät edes osaa kertoa minulle esimiehensä nimeä tai sähköpostiosoitetta. Minä suutun ja huomautan että se on varmaan todella tyytyväinen uravalintaansa ja että äitinsä on varmaan ylpeä. Se on hetken hiljaa ja toteaa ettei tässä tarvitse nyt työpaikkoihin puuttua. Minä auon suutani, juuri minun työpaikastanihan tässä on kyse. Sitten se siirtää minut jollekin toiselle, jollekin yhtä kyvyttömälle ja käydään sama tappelu uudelleen. Minä lopetan ilmoittamalla että tässä juuri rikosilmoitusta kirjoitan, kolmeen kertaan sanon että heihei kun se ämmä kylmästi siellä vain puhuu päälleni, ettei poliisiasiaa tästä kannata tehdä. Kyllä kannattaa, olisi kannattanut jo kun se ensimmäinen lasku saapui.

Ja nyt ei edes poliisien sivut toimi, täytyy mennä huomenna henkilökohtaisesti sinne. Eipä haittaa, tässä tätä kiukkua ja informaatiota on koko päivän hankittu, kyllä minä sinne puhkuen voin kävellä. Voi raivonkarjaisu.

Ps. Koska tätä tekstiä luetaan yllättävän paljon (luultavasti uhrien toimesta) pieni tilapäivitys. Sieltä ne jaksoivat soitella, kunnes annoin asian poliisin huomaan. Soittivat ja kovistelivat hieman siitä että olin kehdannut poliisille ilmoittaa, ehdottivat niitä ikuisia kompromissejaan, en heltynyt. Sen jälkeen ei hyvään aikaan mitään kuulunut. Tuossa syksyllä soittivat viimeisen kerran, sellainen mukava mummeli tällä kertaa, kun aikaisemmin olin saanut riidellä vittumaisten ämmien kanssa. Siinä aikani selkeästi selitettyäni että olen opiskelija, en maksa, ei ole rahaa maksaa, se tarjosi kompromissia. Vitun kompromissit sanon vaan. Totesin ettei yritykseni edes ole tällä hetkellä toiminnassa. Se totesi että eivätpä he kai edes saisi minulta mitään rahoja vaikka yrittäisivät laittaa perintään. Viisaasti päätelty.

Sen jälkeen ovat pysyneet hiljaa ja kaukana. Minä olen oppinut vastaamaan vieraisiin numeroihin heti nimeni jälkeen "en osta mitään." Ihmeen nopeaan lyövät luurin kiinni.

Hunajamaitoa

Keitän vettä ja kaadan kuppiin hunajaa. Tirautan muutaman kyyneleen ihan vain turhaumuksesta, onko tämä jokin universaali vitsi, että jos en ole kipeä päästä niin olen kipeä kaikkialta muualta? Tekisi mieli polkea jalkaa ja huutaa, miksen voi olla terve kuin viikon kerrallaan? Mutta väsyttää liikaa, päätä särkee ja nenää ja kurkkua ja jalkoja ja jänteitä... Lista ei lopu lainkaan, eikä auta että ikkunasta näkyy pelkkää taukoamatonta sadetta tunnista toiseen.

Elämä on epäreilua ja minuun sattuu.

Ristinollaa

Joo, en päässy kouluun, en ainakaan tuohon mihin hain. Ehkä ensi vuonna sitten, nyt täytyy vain kehittää itselle jonkinlainen elämä vuodeksi, täältä on joka tapauksessa päästävä pois. Viime viikolla äiti taas huomautti omistavansa minut, enkä suostu kuuntelemaan sellaista paskaa enää hetkeäkään. 

Töissä on hiljaista, hyvä jos päivässä kävelee yksi asiakas sisään. Turhauttavaa, mutta ainakin olen päässyt huomattavasti eteenpäin kirjoissani. Se on kuitenkin ihmeellisen rasittavaa vain istua tunnista toiseen, koska kaikki on siivottu jo viiteen kertaan eikä muutakaan ole tekemistä. Hassuin asia, minkä olen huomannut on se, että aina uuden asiakkaan hiuksia leikatessani käteni alkavat täristä. Se on ehkä kamalin asia mitä parturi-kampaajalle voi tapahtua, yritä nyt siinä olla sitten leikkaamatta irti asiakkaan korvaa. Ei niin joka päivä käy, eikä kaikkien kanssa. Ehkä se johtuu stressistä ja väsymyksestä ja lievistä paniikkikohtauksista joita olen tässä lähiaikoina saanut. Täytyy hetkeksi istua alas ja laittaa pää polviin, keskittyä hengittämiseen, koska yhtäkkiä keuhkoni päättävätkin lopettaa normaalin toimintansa.

Vein Memerin Harulle muutamaksi viikoksi, kun se halusi koirat sinne. On hirvittävää huomata miten yksin on kun ei olekaan koiraa, täältä puuttuu jokin suuri pala. Koko elämä muuttuu täysin nukkumisesta syömiseen. Ei ole enää ketään lämmittämässä jalkoja tai tökkimässä unisesti kuonollaan kun minä mukamas vien liikaa tilaa. Ei tarvitse alituiseen miettiä mihin laskee mitäkin tai muistaa asettaa tuolit pöydän alle. Ei tarvitse katsoa mihin laittaa pidennyksensä, koska nyt ei olekaan koiraa jonka mielestä ne ovat hulvattomin leikkikalu koskaan. Olen ollut koko viikon aivan hukassa, varsinkin nyt juhannuksena kun ei täällä ole ketään. 

Olen käynyt taas läpi eksistentiaalista kriisiä, yrittänyt ymmärtää mikä järki kaikessa on, miksi täällä pitäisi olla ja miksi tämä on nyt se elämä jota pitää elää. Mikä olisi parempi elämä, voinko tyytyä tähän vai tapanko itseni jos tyydyn liian vähään. Ja onko silläkään oikeasti yhtään mitään väliä.

Olen lähiaikoina käynyt paljon keskusteluja ihmisoikeuksista, feminismistä ja raiskauskulttuurista. Olen ollut toisinaan raivoissani sepityksistä ja tietämättömyydestä ja aivopesusta, joihin tämä yhteiskunta on hukuttautunut. Tarvitsin sille jonkinlaisen ulospääsyn, joten tein tämän.

Hiuslakkaa silmälaseissa

Olin tänään yksin liikkeessä koko päivän, oli töitä töiden perään onneksi. Hyvä rahapäivä ja mukavia ihmisiä, sain höpöttää jokaiselle tulevista yliopiston valintakokeista joihin matkustan huomenna. Ne ovat sitten maanantaina ja tiistaina, olen lukenut kirjan kokonaan läpi kahdesti ja tehnyt vielä vaaditulta osastolta erikseen muistiinpanot. Tähän kouluun minä haluan, tämä on ensimmäinen koulu johon oikeasti itse haluan. Oli perhepäivähoitajankin ammattitutkinto itselle mielenkiintoinen, mutta jos päättäisin tehdä töitä lasten kanssa, kouluttautuisin erityislasten pariin. Sellaiset vähän syvällisemmät asiat kiinnostavat minua enemmän kuin pintapyyhkäisy.

On hassua nauttia työstään, varsinkin liikkeessä. Se on täysin vieras tunne ja välillä huomaan miettiväni onko minulla edes lupaa siihen. Totta kai minulla on oikeus pitää siitä mitä teen, niinhän sen kuuluu ollakin.  Se on vain niin vieras tunne, että kestää hetki totutella. Vielä enemmän pidin siitä, ettei siellä ollut ketään hönkimässä niskaani vaan sain ihan itsekseni puuhastella niin kuin parhaakseni näin. Täytyy ottaa enemmän tuollaisia yksinäisiä päiviä, ei tarvitse varpaillaan kulkea ja voi hengittää. Kun kyllä minä tiedän olevani hyvä parturi-kampaaja, minä tiedän mitä tapahtuu jos leikkaan hiusta tästä suunnasta tai tästä suunnasta. Minä tiedän miksi jonkun hiuspohja näyttää taistelutantereelta tai kannattaako käyttää kevytväriä, kestoväriä vai suoraväriä. En minä ole huono, vaikka Omistaja aina saakin minut epäilemään itseäni. Minulla ei ole ollut muita kuin tyytyväisiä asiakkaita ja silti, kun se seisoo siinä ja kysyy asioita, minä yhtäkkiä luulen itseäni typeräksi ja kykenemättömäksi. Ei minun oikeasti tarvitsisi, sitä ei vain aina muista. On hyvä että on välillä näitä päiviä jotka muistuttavat siitäkin.