Bon voyage

Lähden huomenna Nizzaan viideksi päiväksi makoilemaan, juhlimaan ja shoppailemaan. Tuijottamaan kirkkaan turkoosia Välimerta kiviseltä rannalta, haahuilemaan pitkin Promenade des Anglaisia. 

Sen jälkeen jään vielä Helsinkiin kolmeksi päiväksi Homssun ja sen siskon kanssa lintsille ja pussikaljoittelemaan.

Kyllä tästä kesästä vielä hyvä tulee.

Nyt kun vielä osaisin päättää mitä vaatteita otan mukaan, kriisi!

vaarallinen juhannus

Minä, Haru ja sen poikakaveri ollaan juhannussaunassa ja jutellaan ihan rauhallisesti uskosta, siitä perinteisestä aiheesta. Minä puollan sitä puolta että mitä tahansa ihminen kannattaa, ajatusmaailmaa, se on uskonto. Bipo on sitä mieltä ettei satanismi ole uskonto, se on kulttuuri. Haru sanoo juuri jotain mihin minä sanon olevani samaa mieltä, kun yhtäkkiä pamahtaa, Bipo lyö molemmat kädet täysillä kylpyammeen reunaan, katsoo minua silmiin ja sanoo

Ny meni yli, mä tapan sut.

Minä en osaa sanoa mitään kun se hyppää ylös ammeen reunalta ja seuraavaksi saunan ovi pamahtaa kiinni sen takana niin että melkein putoaa saranoiltaan. Minä ja Haru vain istutaan lauteilla ihmeissämme, kumpikaan ei ymmärrä mitä juuri tapahtui, kaikkihan oli ihan hyvin.

Valpuri lähtee sen perään, sitten muistakaan muuta kuin että viimeiseksi Bipo huusi ovelta minulle kuole pois.
Sitten minä olen mykkyrässä kodinhoitohuoneen nurkassa enkä saa enää ollenkaan henkeä, Haru pitää minua kiinni hartioista ja käskee hengittää, se näyttää mallia ja minun tekee mieli lyödä sitä.

Istutaan terassilla polttamassa röökiä, minä pyyhin silmiä ja Harun puhelin soi. Se on Bipo ja Haru käskee sitä rauhoittumaan ja olemaan järkevä. Sitten Bipo lyö Harulle luurin korvaan. Haru katsoo minua ja sanoo että se idiootti kertoi olevansa kymmenen minuutin päästä valtatiellä ja aikoo hypätä rekan alle. Minä käsken soittamaan poliisin.

Se käveli kolmekymmentä kilometriä yössä ja pääsi kaverilleen yöksi, mutta idiootti on vieläkin sitä mieltä että hänen uskontoaan on loukattu. Se paskiainen jopa sanoi itse sen sanan. Se haluaa vieläkin että kuolen pois, ja minä toivon sille ihan samaa.

On hyvä sulkea kaksi mielenvikaista yhteen huusholliin kolmeksi päiväksi.

I am titanium

Päivä on ihana, herään ilman ketipinorpöllyä ihan itse ennen herätyskelloa. Ehdin makoilla sängyllä ennen kuin hiippailen keittämään aamun kamomillateen. Keittiön rullaverho räpsähtää nykäisemällä auki ja puutarha näyttää kauniilta aamukasteessa. Tänään on hyvä päivä, minä tiedän sen.

Istun päiväsalissa ja odotan Omahoitajaa joka on taas myöhässä, niillä alkaa kohta ryhmä johon minä en ehdi, minulla on terapia. Se sanoi aikaisemmin että sillä on jotain pikaista asiaa, veikkaan että se antaa minun reseptini, niitä satelee taas joka nurkasta.

Oi kauhee mä iha unohdin! Omahoitaja huudahtaa kun se näkee minut odottamassa, eikä minua yllätä. Jopa oma äitini unohtaa minut toisinaan, olen vain niitä ihmisiä jotka on helppo unohtaa.

Joo ei mitää, mutisen kohteliaana.

Kato se ammatinvalintapsykologi soitti. Sul ois ny tämmöne. Se ojentaa minulle kirkkaan keltaisen muistilapun joka sanoo että minun pitää olla huomenna aamulla yhdeksältä päiväkodissa työkokeilussa. Minä en onnistu sanomaan mitään, tuijotan tekstiä niin kauan että sen mustat kirjaimet muuttuvat pelkiksi madoiksi.

Tunnelukko, ajattelen kun en saa itseäni ollenkaan liikkeelle, tunne nyt jotain. Omahoitaja tuijottaa epäreaktiotani odottavasti, se haluaa että sanon jotain.

Joo, okei, minä kakistan. Se tuijottaa siinä vielä hetken ennen kuin lähtee ryhmään. 

Odotan etten kuule sen askelia ennen kuin harpon vessaan pääsemään yli sarastavasta paniikkikohtauksesta.

Minä haen uuden karpalolonkeron, lyyhistyn terassin penkille ja pistän sätkän suupieleen. 

Väsyttääk? Homssu kysyy ja ynähdän sille vastaukseksi. Istutaan likkojen kanssa terassilla meren äärellä ja lipitetään alkomahoolia, ihan keskiviikon kunniaksi. 

Vituttaa lähinnä. Pitäs ilmesest men huamen aamul sin päiväkotii. Mutisen ja naksautan forwardini. 

Auts, huomen jo?

Joo, sain tietää kaks tuntii sit ja se o yheksält. Omahoitaja vaa anto sen mul muistilapul ja meni vetää ryhmää. 

Kiukuttaa ja on epätoivoinen olo. Haluaisin vetää viinaa unohtaakseni, mutta sen ei koskaan auta unohtamaan sitä mitä haluaisi.

Mikset vaa soit sin aamul ja sano niinko asiat o.

Minä katson Homssua kuin en olisi ennen nähnytkään, onpa viisas nainen. Minun miellyttämisentarpeeni ei olisi antanut minun edes keksiä tuota itse. Se etsii puhelimellaan päiväkodin johtajatädin numeron ja tallennan sen helpotuksen huokauksen kera puhelimeeni. Sitten minä tyhjennän tuoppini ja haen toisen samanlaisen tilalle.

Herään kuudelta, olen nukkunut kaksi tuntia mutten saa enää unta. Vatsaani sattuu, se stressaa jo valmiiksi tulevaa puhelua. Teen sohvalle pesän peittoni kanssa ja nostan sen helmaa että Memer pääsee pujahtamaan sen alle, lämmittämään jalkojani. Tuijotan hopeaa kännykkää seuraavat kaksi tuntia, vasta sitten on soveliasta soittaa.

Selitän Omahoitajalle tilanteen kuin aikuinenkin ikään ja olen ylpeä ettei ääneni värähdä kun katson sen pettyneisiin silmiin. 

Sinun syysi, minun tekee mieli huutaa, mutta varmana sanon vain että haluan tämän pois elämästäni.

Ja niin minä myös tein.

Turhuus suo anteeksi

Olin viime viikonlopun Lahdessa Desuconissa, koska olen sillä lailla lapsellinen etten kasva koskaan aikuiseksi. Harun kanssa pompittiin siellä ympäriinsä kuin aropuput, ihasteltiin upeita pukuja, joihin todella oli käytetty vaivaa ja tuhlasin rahaa jota minulla ei oikeasti olisi tuhlattavaksi. 

Koko viikonloppu meni siis todella mainiosti ja oli ihanaa.

Tänään kävin katsomassa autoa jonka ehkä ostan. 1400e, peugeotti tietenkin. Hopeainen ja upea, sen nimi on James.

Päätä särkee, vihaan ketipinoria.

Laiska syödessä hikoilee

Minä olen ollut vähän poissa. Tietokoneelta ja itsestäni, vähän kaikkialta. Joskus se on vain parempi lopettaa ajatteleminen ja olla kuin ei olisikaan, tehdä asioita mekaanisesti vain päästäkseen eteenpäin. Koska siitähän tässä maailmassa on kyse, etenemisestä. 

Minä vihaan sitä. Haluaisin olla paikoillani tai liikkua taaksepäin. Pysyä tässä hetkessä, olla miettimättä tulevaisuutta. Miksi ihmiset haluavat tulevaisuuden, sieltä harvoin löytää mitä hakee ja on vielä harvemmin onnellinen. Jos minä en nyt ole onnellinen, miksi olisin huomenna?

Näin unta jossa Hesalainen läimäytti minua kummallekin poskelle. Otin vapauden tulkita sen siten, että olen sillekin jo kääntänyt kummankin posken, ei minun tarvitse ottaa ainuttakaan iskua enää vastaan.

Näin sen kahvilassa muutama päivä sitten, kumpikaan ei sanonut kummallekaan mitään, enkä minä katsonut sitä päin. Olisin kai alkanut itkemään.

Teen sitä vieläkin liikaa, olen kuin vesiputous ja ai että kun hävettää.

Minulla on yksinäinen olo.