Manners and nightmares

Minä puukotan Harua päähän yhä uudestaan ja uudestaan, koska se ei ole haru vaan joku paha joka yrittää tappaa minut. Katkon siltä käden irti ja painan valokatkaisijaa ja se on mennyt. Haru pesee rauhassa kasvojaan ja näen kuinka minun tekemäni haavat sen päässä kuroutuvat takaisin kiinni. 

Se on vielä täällä, sun täytyy tappaa ittes ennen kun se tulee takaisin! Mitä sä oikeen teet?! Minä kerron Harulle hädissäni, mutta se käskee olemaan huolehtimatta, ei tässä mitään hätää ---  ja sitten se on takaisin ja Memer tönii minut hereille koska huudan. 

Olen hiestä märkä ja minun on kuuma ja kylmä ja hengitän kuin maratonin jäljiltä. Memer tunkee nenänsä poskeeni ja minä huokaan että olen okei, en tiedä vakuuttelenko poikaa vai itseäni. Nousen silti ylös ja haparoin tieni suihkuun.

Käytiin Harun kanssa kiinalaisessa syömässä ja sen jälkeen soitettiin kaveri katsomaan uusi Star Trek meidän kanssa. Oli hyvä, minä pidin, joskin toisti turvallisesti vanhoja teemoja. Naurettiin ja kikatettiin Spockin ja Kirkin bromancea joka internetissä venyy vielä vähän pidemmälle.

Entinen pomoni parturi-kampaamosta pitää firmansa juhlat meidän kahvilassa ja kuulin siitä kun äiti pyysi minut töihin kanssaan. En ole saanut siltä akalta vieläkään palkkaa, enkä tiedä haluanko nähdä sitä. Ei toisen juhlissa voi mennä kovistelemaan että heiheihei missä on minun rahat, se ei ole hyvien tapojen mukaista. Lisäksi olen niin nynny etten uskaltaisi.

Vituttaa se että olen sille tuntilistani antanut ja kaikki ja silti joudun kärkkymään perään, kuinka voi epärehellinen ihminen vain olla. Kuinka voi ajatella että dumdidum, mitäs tässä nyt, ehkei se huomaa ollenkaan. Eihän se ole minulla kuin viisi vuotta töissä käynyt.

Osittain aivan oma vikani kun sille olen aina töihin suostunut. Ei, ei jumalauta ei ole minun vikani! Tuon otan takaisin, tämä on justiinsa sitä että juujuu, "ei sinulla ole mitään lounastaukoja yhdeksän tunnin päivän aikana" -paskaa mitä olen saanut joskus kokea. Jos ihminen tekee työtä, siitä kuuluu saada palkkaa, ilmainen työvoima ei ole laillista vaikka työnantaja sitä kuinka toivoisi. 

Paskinta on se että sitä rahaa kyllä lupaillaan kun siitä puhutaan.

Pitäisi vain taas uudelleen viedä sille tilinumerot ja tuntilistat ja olla tarpeeksi tuju ja tuittupäinen.

Uni-Matti on ihan varmasti rantsulla

Nyt olen valvonut kolmekymmentäyksi tuntia, ja odotan vieläkin uupumusta ja väsymystä ja unta. 

Jotain hyötyä unettomuudestakin, rakentelin tällaisen eilen yöllä:

Ciao copic ja valkomarkkeri a4-paperille.

En tykkää istua rannalla

Näin unta että olin Tyrion ja nojasin suureen mieheen, ja tunsin oloni turvalliseksi. Sitten meidät kutsuttiin sotaharjoituksiin ja tajusin että tämän unen olen nähnyt ennenkin. Seisoimme rivissä, kaikki miehet meidän mummilan eteisessä, koska viime kerralla kellarissa oli kylmä ja huusimme sotavalan. Siitä en muista kuin että jos on taas kokoonnuttava, on paljain jaloin saavuttava ----- aukiolle. 

Sitten lähdimme sotaan. Minua ammuttiin viidesti, ja joku katkaisi kaulani.

Heräsin ja muistin miksen ole ketipinoria syönyt vähään aikaan. Se tuo mukanaan nämä unet, jotka joskus sekoitan todellisuuteen, se tuo mukanaan pökkyräisyyden, sen etten pysty pitämään silmiäni auki.

Eilen yöllä minä mietin, miten hassuja eläimet ovat. Siis lisääntymismielessä, miten jotkut niistä ovat samanlaisia kuin ihmiset ja sitten toiset eivät. 

Esimerkiksi koirarotuja on tuhansia ja jokaisen koirarodun voi risteyttää keskenään, on mahdollista jalostaa täysin uusi rotu, jos niin haluaa. Kaiken lisäksi sekarotuiset koirat ovat paljon terveempiä kuin moneen otteeseen jalostetut, ns. puhdasrotuiset koirat.

Hevonen ja aasi tuottavat muulin. Mutta suurin osa muuleista ja muuliaaseista on steriilejä. Koirat harvemmin.

Kaikki 'ihmislajit' voivat hommailla keskenään ja synnyttää useimmiten jopa suloisempia lapsia kuin sisällä omassa 'lajissaan'. Sekin on sukurasitteiden syytä, ihan samoin kuin jalostettujen koirien.

Kukaan tuskin kuitenkaan saisi muurahaiskarhua ja oravaa luomaan jälkikasvua, vaikka se olisikin kieltämättä mitä mielenkiintoisin hybridi. Ja kuinka monta erilaista ja yhä enemmän erikoista eläinlajia maapallolle syntyisi, jos kaikki eläimet pystyisivät risteytymään keskenään? Ei olisi enää vain leopardeja ja leijonia, vaan olisi leopaneja tai leipardeja. 

Mutta ihan itsessäänkin suurin osa maapallolla olevista eläimistä ovat todella outoja kun niitä miettii liikaa. Meinaan vaan että kamelilla on kaksi kyttyrää, joihin se varastoi kilo kaupalla vettä. Lisäksi kamelilla on kahksi paria silmäluomia, joista toiset se voi laittaa kiinni ja silti nähdä, mutta ne suojaavat silmää hiekalta. Käärme poistaa leukansa paikoiltaan voidakseen niellä saaliinsa. Lehmällä on neljä mahaa ja jokaisella niistä on oma tärkeä tehtävänsä. Ja ihmiset käyttävät vaatteita, kun kaikki muut lajit ovat vain onnellisina alastomia. Tietenkin meille saattaisi tulla vähän vilu talvella, mutta kesällä ei tarvittaisi.

Jaahas, nyt kun olen paljastanut tarpeeksi outouttani, menenkin syömään Ben & Jerry'siä suoraan purkista.

Meri tuli takaisin

Vene laskettiin veteen juhannusaton aattona ja sen jälkeen olen ollutkin saaressa niin paljon kuin mahdollista. Se on ihanaa, ilma on kevyttä ja suolaista ja kaikkialla minne katse kääntyy on kaunista. Sinistä, vihreää, ruskeaa ja harmaata. Punaista ja valkoista ja keltaista.

Silti siellä ahdistaa ja ajaudun pois itsestäni aina toisinaan, mutta kotiin palattuani vielä enemmän. Niin paljon että suutun, huudetaan Harun kanssa vihaisina toisillemme yhä vain kovempaa ja ilkeämmin ja minä haluan satuttaa, koska itseeni sattuu. 

Sitten mökötetään molemmat automatkalla kauppaan, kunnes radiossa joku sanoo jotain niin tyhmää että meidän on molempien pilkattava sitä. Kaupassa molemmat ostaa oman merkin tupakkaa ja kotona jo ollaan taas väleissä. Paistan sille herkkusieniä ja maissia, se on minun anteeksipyyntöni. Se syö sen, kiittää ja kehuu herkulliseksi, ja se on sen.

En tiedä miksi tässä talossa on niin paljon negatiivista energiaa, koko tässä kaupungissa. Ja minä imen sen itseeni tai ehkä se vain syöpyy minuun, ehkä minä olen itse se pahuus. 

Paatillakaan ei jaksa olla ikuisesti, jossain vaiheessa laineiden liplatus ei enää korvaa sitä että on kylmä etkä tunne oloasi koskaan täysin kuivaksi. Kannella makoileminen on leppoisaa kunnes alkaa tihuttaa, palat tai hyttysen ja paarmat tulevat koloistaan. 

Ainut mihin en koskaan kyllästy on se aika kun ajamme ja istun paatin katolla ja katselen ohi lipuvia saaria. Mietin mitä niissä on, kuka niissä asuu ja millainen henki niillä on. Nautin siitä, kuinka tuuli repii vaatteita ja hiuksia ja ripsiä, niin että välillä on vain suljettava silmät ja käännettävä pää.

Huku kukkasiisi

Minä en pidä juhannuksesta, se saa minut ahdistumaan ja surulliseksi ja raskaaksi. Haluaisin nukkua koko juhlan ja herätä kun on vain enää tavallisia viikonloppuja. 

Juhannus on kaverijuhla. Toisille se on perhejuhla, mutta meidän perheessä se on aina ollut kaverijuhla. Paskempi juttu jos niitä kavereita ei juurikaan ole missään, tai jos sinua ei ole kutsuttu kavereiden juhliin jonne muut kaverit menee.

Viime juhannuksena Harun eksä uhkasi tappaa minut, kehotti minua kuolemaan pois ja sen jälkeen se uhkasi hypätä rekan alle. 

Edellisjuhannuksen olin peiton alla tietokoneella, kunnes perhetutun poika painostettiin kutsumaan minut niille. Se nyt oli ihan oma virheensä, mitä en halua edes muistaa.

Tänä vuonna olen kahden vaiheilla kehittääkö yksin kotona ryyppäämisestä perinne vai raahautua saareen vanhempien kanssa. 

Taidan mennä saareen, kalaseuralla on sentään hyvä sauna, vaikka muuten huonoa seuraa ovatkin. 

Hukkumisvaarakin on suurempi.

Ja voi kyllä, minä kiukuttelen kun en itkemäänkään pysty.

mene nukkumaan, idiootti

Mitä se tarkoittaa kun mies yrittää rusentaa kätesi murusiksi kätellessään? 

Niin lukee minun yöpöytäkirjasessani. Se on niin sotkuisesti kirjoitettu että minun täytyy hetki miettiä mitä se sanoo, sen siitä saa kun kirjoittaa puoliksi unissaan.

Mielestäni ihan hyvä kysymys, en vieläkään tiedä vastausta. Minulle käy niin useasti, usein minä puristan takaisin kaikella voimallani ja vastan niiden tuijotukseen. Minulle on opetettu että kättely ei saa tuntua kuolleelta kalalta, mutta henkilökohtaisesti en koe kohteliaaksi yrittää murtaa toisen rystysiä heti ensitapaamisella.

Tänään kävin Womballa Örmykkään kanssa ja meillä oli hauskaa. 

Womba oli saanut paniikkikohtauksen pankissa, minä yritin usuttaa sitä eteenpäin. Se sanoi samoja sanoja kuin minä vuosia sitten, katon sitä sitten ja katseli seiniä ja pölyhiukkasia. Olisin halunnut jutella sen kanssa asiasta kaksin, mutta en saanut tilaisuutta. 

Kuva

copic ciao a4-paperi. Halusin piirtää pilviä ja jonkun punaisella nuoralla, kun itse putosin jo aikaa sitten.

Minäkään en ole sinulle ilkeä, miksi sinä olet minulle?

Minä tiedän etten minä ole viisas ihminen, en lähellekään fiksuin edes maalaisjärjen tasolla. Silti minä ymmärrän, jos minulle vittuillaan ja se sattuu myös minuun. 

On ikävää että purkaa omaa huonoa oloaan muihin, se ei ole reilua. Elämä ei ole, lällyslää, mutta ei tarvitse pahoittaa toisen mieltä tahallaan. 

Tiedän sortuvani tähän perheeni kanssa, mutta en ikinä tekisi niin ystävien, kavereiden tai tuttujen kanssa. Eivät he ole tehneet mitään sitä ansaitakseen. 

Voi sitten miettiä miksi olla toiselle vihainen ja ilkeä vaikkei tarvitsisi, yleensä sen heijastuksen löytää helposti itsestään.

Tämä on se syy, mikä on minut saanut vihaamaan maailmaa, se että minä yritän olla mieliksi, minä haluan tukea ja kuunnella ja olla ystävällinen jotta minullekin oltaisiin. Silti on niitä ihmisiä, jotka mieluummin pistävät ilman näkyvää syytä. 

Se kun ihminen voi olla niin itsekäs, että satuttaa muita koska itseen sattuu.

Kukkia ja ketutusta

Minä olen tehnyt pitkiä lenkkejä pisin metsiä ja peltoja, istuttanut dahlioita ja koristetupakkaa ja isoja purppuroita lehtikasveja, joiden nimeä en edes tiedä.

Olen jutellut enemmän kuin miesmuistiin vanhan osastotutun kanssa ja päättänyt aloittaa Memerille raakaruokinnan. Memer ei enää haahuile ruoka-aikaan.

Nukun huonosti, lääkäri ei ollutkaan lähettänyt e-reseptiä liikkeelle joten en saanut iltalääkkeitäni. E-pillereistäkin minun piti soittaa ja kysyä, ystävällisesti kertoivat että lääkäri taisi unohtaa, mutta ovat ne siellä jo varmaan viikon kuluttua. Vihaan uutta järjestelmää, pelasti se sitten kuinka monta puuta tahansa. Se saa minut kiusaantumaan ja epävarmemmaksi kuin jo entuudestaan olen. Sen on tarkoitus helpottaa monen työtä ja sen ymmärrän, mutta minun elämäni se tekee hankalaksi ja epämukavaksi.

Minä haluan sen typerän lapun, jota voin puristaa hikisissä näpeissäni tietäen että tämä minun kuuluu nyt hakea ja tämän minä nyt saan. Minun ei tarvitse ottaa vuoronumeroa ja odottaa puolta tuntia kuolemalta tuoksuvan mummon vieressä vain saadakseni eioota.

Sneaky bitch

Taas minun täytyy hiipiä Harun koneelle kun se on jo mennyt nukkumaan. Siinä vaiheessa kun koneestani alkoi nousta savua, totesin että ehkä on parempi luovuttaa sen suhteen.

Olin lauantaina Homssun tupareissa, oli todella hauskaa ja onkin ollut energisempi olo sen jälkeen. Ainut huono puoli jonka en halua antaa kaivella itseäni - koska asia ei minulle kuulu, mutta kuuluu kumminkin kun Homssu on kaverini - on Homssun poikaystävä, joka on pahimmasta päästä lurjuksia jonka tiedän. Ja minä olen sentään keräillyt lurjuksia kuin sulkia hattuun.

Ennen se oli vain mies, johon ei ollut pätkän vertaa luottamista ja jolla oli lievä narsismi. Nykyään se on alkanut polttelemaan maria oikein olan takaa ja sen narsismi on jo lähinnä kukkiva narsissi. Siinä missä Homssu tarvitsisi jonkun vakaan ja älykkään ja yhtä filosofisen, se on vain hyvin kapeakatseinen ja kuka ties missä. Lisäksi siinä vaiheessa kun niiltä lipsahti että se on naimisissakin, minun teki mieli jo läimäistä jotakuta ja huutaa että ei voi olla totta.

Homssu on siinä samanlainen kuin minä, että se pelkää olla yksin. Minä en päästä ketään lähelleni ja se taas päästää liian lähelle ja rakastuu, eikä enää uskalla päästää irti, vaikka tietää ettei koko suhde ole sille hyväksi. 

On tuskastuttavaa istua sen sängyllä kahden tytön kanssa ja teeskennellä ettei kuule keittiöstä kuuluvaa riitelyä. Tai ei se edes ole riitelyä, se on vain sitä että Homssu on rauhallinen ja järkevä ja se mies kieltää Homssun mielipiteen kuin omansa olisi absoluuttinen totuus.

Lisäksi olin toista kertaa elämässäni baarissa sneakersit jalassa ja tunsin itseni epänaisellisemmaksi kuin aikoihin. Olin kaikkia pään lyhyempi enkä osannut tanssia ilman korkoja. Siinä sitten pompin kun ympärilläni heilui 170-senttisiä seksikkäitä kaunottaria ja tunsin itseni 12-vuotiaaksi pojaksi.

Korvasin itsetunnon salmareilla ja tequilalla, sen jälkeen en aivan koko aikaa miettinyt naurettavuuttani.

Kuka kusi muroihini

Eilen ja edellisenä oli kamalaa, tänään en enää tiedä. Aivan kuin se olisi tuolla jossain, alhaalla verhon takana. Odottamassa että saa minusta taas otteen, odottamassa että jokin pieni asia saa minussa aikaan katastrofin ja päästää sen valloilleen.

Pelkään etten enää pysy kasassa, säröilenkin jo reunoilta. Mikään muu kuin sietäminen ei auta, en voi vain nukkua koska koko ajan täytyy olla jossain muualla, en tahdo enää viillellä vaikka pääni huutaakin toisin, en piirtää koska repisin paperini ja katkoisin kynäni. 

Minun täytyy vain olla järkevä ja minä vihaan olla järkevä, en ole hyvä siinä.

Läppärini kansi on puoliksi irti ja akku lataantuu vain johdon ollessa tietyssä asennossa. Ensi kerralla haluan pöytäkoneen.

Miten ihminen tuhoaa

Herään siihen että peittoni on veressä, olen unissani raapinut arpeni auki. Tuijotan käsivartta silmät ristissä ja havahdun vasta kun uusi pisara vierii alas ihoani ja imeytyy lakanaan. Yöpöydälläni on vaaleanpunaisia nenäliinoja ja kahmin ne käteeni ja painan.

Serkku soittaa ja sanoo että ne tulee puolen tunnin päästä. Minä katson silmät ristissä kelloa, se näyttää kolmea ja minä olen nukkunut neljätoista tuntia. Haluaisin kääntää tyynyni ja nukkua lisää, mutta sen sijaan harjaan hampaani ja puen päälleni.

Seison olohuoneessa, enkä jaksa välittää.

Captain olikin pelkuri, juuri niin kuin pelkäsinkin. Minä houkuttelen näitä ihmisiä ympärilleni kuin ikkunani yöllä yökkösiä.

Sen jälkeen kun siitä ei kuulunut mitään viikkoon tiesin että se meni siinä, yhdentenätoista päivänä kysyin siltä mitä kuuluu. Se vastasi sillä lailla että kohotin kulmiani. Selvä, en edes yritä.

Sitten yöllä tuli sellaista viestiä että huhhuh. Siitä paistaa hätävalheet ja tekosyyt niin läpi että minun tekee mieli huutaa lopettamaan tuo paska, minä olen livistänyt itse niin monesta suhteesta, että näen sen epävarmuuden läpi. Tunkekoon ne tuhannet kaverinsa perseeseensä. Vastaan että meillä on hyvin eri tärkeysjärjestykset. Se sanoo sori, kelaili asiaa aikansa ja toteaa että olen ihan nasta tyyppi ja toivottavasti ei nyt jäänyt kuitenkaan paska fiilis. Jaa, ihanko totta, ensin ei kuulu mitään puoleentoista viikkoon ja sitten ajattelit ihan lähettää tekstiviestin. Kaksitoistavuotiastako minä olenkin tapaillut? Minä odotan että rauhoitun ennen kuin ilmoitan että tähän paskan makuun on jo niin totuttunut että tuskin sitä enää huomaa. 

Siihen se ystävällisesti lähettää No älä ny. Ehkä kesä tuo jotain tullessaan...

Tätä minä tuijotan, tuijotan ja tuijotan enkä ole uskoa kuinka joku voi olla noin uskomattoman aivoton. Ihanko totta se ajatteli että kannattaa nyt noin todeta.

Yleensä en muita ihmisiä kuin itseäni lyö, mutta tuo on naurettavinta mitä kukaan on mulle tällaisen jälkeen sanonut. Vaikutat ihan hyvältä tyypiltä Captain, mutta just ny o vähä liian paksua.

Sen jälkeen hieman häpeän ja samalla tunnen itseni hyväksi ja toivon että olisin miettinyt jotain järkevämpää.