Aikuisjohtoinen kasvatus
Aikuisjohtoisen kasvatuksen omaavat vanhemmat uskovat
oman arvovaltansa, elämänkokemuksensa ja ikänsä vuoksi voivansa
alistaa lapsen tahtoonsa, tehdä tästä tottelevaisen ja nöyrän ihmisen. Aikuinen uskoo tietävänsä mikä lapselle on parhaaksi,
mitä ja miten tämän tulee kaiken tehdä. Lapsen kanssa ei
neuvotella, keskustella tai sovita, kasvatustyyliin kuuluu
käskeminen, kuri ja mahdolliset rangaistukset.
Lapsi oppii hyvät käytöstavat, työnteon ja muiden
kanssa toimimisen, mutta itsenäisyyttä ei tueta.
Tämä johtaa helposti negatiiviseen palautteeseen,
syyllistämiseen ja moittimiseen, joka aiheuttaa lapselle huonon
itsetunnon ja yliherkkyyden arvosteluille.
Lapsen voi olla vaikea tehdä omia päätöksiä, koska
vanhemmat eivät ole antaneet sen opetteluun tarvittavia
mahdollisuuksia. Lisäksi hän voi olla ihmissuhteissaan alistuva,
hiljainen, pelokas ja/tai kuuliainen. Rangaistuksen pelko saattaa
olla läsnä jokapäiväisessä elämässä.
Toisaalta lapsi voi myös purkaa huonoa oloaan
kapinoimalla, joskus huonoin ja tuhoisin seurauksin, tai olla haluton
kasvamaan aikuiseksi.
Lapselle ei ole annettu mahdollisuutta rakentaa omaa
minuuttaan joka aiheuttaa lapselle henkisiä ja sosiaalisia ongelmia,
jotka puhkeavat viimeistään teini-iässä.
Anna mennä -kasvatustyyli
Vanhempi ei ohjaa lastaan, jopa luopuu kasvatusvastuustaan. Syynä
voi olla välinpitämättömyys tai vanhempien omat vaikeat ongelmat
(mm. taloudelliset syyt, psyykkiset syyt, päihderiippuvuus,
kypsymättömyys). Usein vanhempi ei kykene edes huolehtimaan lapsen
perustarpeista, eikä opeta lapselle moraalikysymyksiä.
Vuorovaikutusta vanhempien ja lapsen välillä ei juurikaan ole ja
vähäkin on usein negatiivista.
Lapsi kärsii välinpitämättömyydestä ja voi kokea itsensä
arvottomaksi ja epäkelvoksi. Tunteiden käsittely voi muodostua
vaikeaksi ja hyväksyntää haetaan muualta. Joissain tapauksissa
huonojen valintojen parista, mm. alkoholi ja huumeet voivat
houkutella tuuliajolla olevaa nuorta.
Lapsi voi kokeilla rajojaan huonoin keinoin, aiheuttaen vahinkoa
niin itselleen kuin ympäristölleen. Se voi näkyä huonona
käyttäytymisenä ja sopeutumattomuutena, joka vaikuttaa koulu- ja
jopa työelämään sääntöjen noudattamisen vaikeutena ja muiden
huomiotta ottamisena.
Hyvin käydessä lapsi löytää perheensä ulkopuolelta aikuisen,
joka edes osittain korvaa vanhemman roolia hänen elämässään.
Lapsijohtoinen kasvatustyyli ns. ”vapaa kasvatus”
Lapsi on perheen päällikkönä, komentaen vanhempiaan ja saaden
tahtonsa läpi kaikessa. Vanhemmat toteuttavat lapsen jokaisen
toiveen ja hemmottelevat lasta joka käänteessä hyvää
tarkoittaen.
Vanhemmat eivät koskaan vaadi lapselta mitään, vaan kaikki
esitetään kysymyksinä, ehdotuksina ja toivomuksina. Usein myös
lahjomisella ja vastapalveluilla. Lasta ei haluta painostaa
mihinkään, ja arvostamisen ja tukemisen periaate menee liian
pitkälle. Vapaat kädet saadessaan lapsi tekee mikä eniten
miellyttää: syö epäterveellisesti, nukkuu epäsäännöllisesti
ja ottaa mitä haluaa.
Rajojen puuttumisen vuoksi lapsen on itse opittava mikä on oikein
ja mikä väärin ilman aikuisen opastusta. Väärien valintojen
seuraukset voivat olla pienelle lapselle liian suuret ja vaikeat
käsiteltäväksi, ja lapsi kokee helposti vapaan kasvatuksen
laiminlyöntinä.
Lapsi voidaan nähdä kodin ulkopuolella huonosti käyttäytyvänä,
jakamisen ja odottamisen käsitteet voivat olla hänelle vieraita ja
vaikeita.
Liiallisen hemmottelun tuloksena lapsi ei pääse kokemaan
tarvittavia pettymyksen ja turhautumisen tunteita, jolloin pienetkin
vastoinkäymiset voivat tuntua suurilta ja aiheuttaa ahdistusta ja
masennusta. Pienellä ihmisellä ne helposti purkautuvat
käyttäytymisongelmina ja raivokohtauksina, koska on kokenut siten
saavan tahtonsa viimeistään läpi. Se aiheuttaa vaikeuksia hoito-
ja kouluelämässä.
Lapsi on itsekäs, eikä ota muita huomioon.
Lapsen voi olla vaikea ymmärtää milloin tekee oikein ja milloin
väärin, ja on tärkeää kertoa mitkä säännöt ovat. Aikuinen ei
saa tuomita lasta vaan lapsen teon.
Ohjaava kasvatustyyli
Kasvattajalla ja lapsella on tasapainoinen kasvatussuhde, jossa
aikuinen luottaa itseensä sekä lapseen. Kuunteleminen ja
ymmärtäminen ovat tärkeitä osia kasvatuksessa ja lasta
motivoidaan ja tuetaan tekemään oikein.
Vuorovaikutus on sujuvaa ja molemminpuolista ja aikuinen käyttää
tarpeeksi aikaa lapsen kanssa. Aikuinen selittää lapselle asiat
niin että tämä ymmärtää ja on aidosti kiinnostunut kuulemaan
myös lapsen näkökannat.
Lapselle annetaan tämän taitojen mukaista vastuuta ja lapsi saa
ratkaista pieniä, itseään koskevia asioita sekä tehdä pieniä
valintoja.
Aikuinen selvittää lapselle säännöt ja rajat sekä niiden
syyt pyrkien johdonmukaisuuteen, jolloin lapsi itsekin näkee asian
laidan. Näin lapsikin hyväksyy säännöt, oppii näkemään syyn
ja seurauksen ja ottamaan muut huomioon.
Lapsi on tasa-arvoinen, mutta aikuinen muistaa roolinsa
kasvattajana ja oman vastuunsa. Vanhempi toimii lapsen roolimallina
elämän kaikissa osapuolissa, niin hyvissä kuin huonoissa asioissa.
Luottamussuhde aikuiseen lisää lapsen hyvää itsetuntoa ja
omanarvontuntoa, hän oppii luottamaan itseensä ja muihin
ympärillään ja uskaltaa kokeilla uusia asioita. Lapsella on lupa
myös epäonnistua ilman arvostelua tai nolaamista.
Aikuinen sopeutuu kasvavan lapsen tarpeisiin. Riitatilanteissa
ratkaisua etsitään keskustelun ja kuuntelun avulla yhdessä ja
itsenäisesti.
Tavoitteena on lapsen itsenäinen ja turvallinen kehittyminen
häntä tukevassa ympäristössä. Lapsesta kasvaa tasapainoinen,
elämästä kiinnostunut, yhteistykykyinen ihminen.
Oma kasvatukseni
Omat vanhempani ovat käyttäneet nähdäkseni jokaista neljää
eri tyyliä tarpeen tullen. Ohjaavaa on ollut enimmäkseen joka
päiväisessä arkielämässä sekoittuen lievästi anna mennä
-tyyliin. Vanhempani olivat paljon töissä ollessani pieni, jolloin
meidän piti huolehtia itse itsestämme. Saimme kuitenkin tietyt
rajat vapaudellemme, kotiintuloajat ja ruokailuajat. Laput piti
jättää tai vanhemmille soittaa jos johonkin tuli lähdettyä.
Asioista keskustelu ei ole koskaan kuitenkaan kuulunut perheemme
kulttuuriin ja sen olenkin joutunut itsekseni opettelemaan kantapään
kautta kasvaessani. Toisaalta hoivaa ei ole meidän perheestämme
koskaan puuttunut.
Siinä on essee jonka opettajalle kirjoitin. Inhottaa nämä tehtävät, minusta ne ovat koulumaailmaan liian henkilökohtaisia ja siksi minä ainakin kaunistelin. Luulen että suurin osa ihmisistä kaunistelisi näissä asioissa. Seuraavaksi on jonossa etiikan essee, jossa pitäisi kertoa omia arvojaan ja minusta se on inhottava ajatus kertoa niistä opettajalle.
Tämä on taas niitä asioita joita en itsekään oikein ymmärrä, muutoin kuin omat asiani pidän sellaisina kuin haluan. Ehkei angstibloggarin kuuluisi sanoa noin, koska se nyt sotii tätä koko periaatetta vastaan, mutta minä en näekään näiden lukijoita joka päivä, tai oikeasti keskustele teidän kanssa ihan oikeasti. Minun ei tarvitse kärsiä teidän tuomioistanne (vaikka olenkin sen verran yliherkkä että niin teen), eikä minun tarvitse kohdata sitä päivittäin.
Koristelu ja valikoivuus ovat siis minun koulumaailmani pääsanat juuri nyt.