Se on sitä kun pelkkä toisen läsnäolo lähinnä pistää vituttamaan, mutta ei kehtaa eikä hyvän käytöksen nimissä voi sanoa sitä. Kun toinen on niin tyhmä että muutun piikikkään näsäviisaaksi, korjaan kaikki sen väärinkäsitykset niin ilkeällä sivuvireellä että se saattaa olla loukkaavaa.
Se länttää kouransa reidelleni ja minä vain tuijotan sitä. Sen jälkeen laukkuni on sylissä sen käden sijasta.
Minä tahdon vain kotiin.
Varsinkin kun se oletti että ompelen vain siksi että olen nainen.
Varsinkin kun se oletti että ompelen vain siksi että olen nainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti