maanantai 18. elokuuta 2014

Miesiemaa

Uusissa paikoissa on aina se pelko että jää yksinäiseksi. Minä en haluaisi jäädä yksinäiseksi, enkä haluaisi olla se joka unohdetaan kutsua yhteisiin menoihin. Yritän olla sosiaalinen ja puhua ja unohtaa etten oikeasti jaksaisi. Ei aina auta, olen niin jäykkänä muutoksista että hyvä kun suupieli nykii. 

En enää koskaan halua asua asuntolassa pienessä kahden hengen huoneessa. Kymmenen neliön huone jossa on kaksi sänkyä ja kaksi työpöytää ja yhteinen vessa. Minä vihaan sitä että huonekaverini - joka on kyllä muuten ihan mukava - haluaa herätä joka aamu seitsemältä kun meidän ei tarvitse olla missään ennen varttia yli yhdeksää. Paikassa jonne kävelee 30 sekuntia. Ja sitten se torkuttaa. Mulla on aina niin huono omatunto siitä kun käyn aamulla suihkussa, et kai sä herää siihen? Ei, en, herään siihen kun torkutat kolme kertaa aivan liian aikaisin aamusta.

Mutta en minä mitään ääneen sano kun se on kerran ihan herttainen tyttö muuten, enkä ole tässä kuin kaksi viikkoa ennen kuin saan oman rivarinpäätyni ja Memerin tänne. Sitten minun ei enää ole väliä vaikka olisinkin vähän yksinäinen, kunhan en enää ole yksin.

5 kommenttia:

  1. Kuulostaa pahimmalta painajaiseltani... tänään tuli eteen taas kysymyksiä yhdessä asumisesta ja "yhdessä asumisesta" ja pakokauhuahan ne aiheutti. Ei edes 50 neliön kaksiossa, ei pysty ei kykene, ei enää ! Ei ainakaan vähään aikaan vielä... jalkatilaa on oltava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän oikeen hyvin! On tää kyllä aika painajaista, itse lellittynä omakotitalossa kasvatettuna kakarana olen tottunut siihen että oikeasti pääsen pakoon muista ihmisistä edes toiseen huoneeseen. Täällä kolisee koko ajan päät yhteen. Ja pahin on toi jaettu vessa, tarvitsen oman vessani.

      Poista
  2. kyllä sulla olisi kaikki oikeus sanoa asiasta kun sinäkin siellä asut.

    sinä riität just tollasena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii, ei vaa jotenki tekis mieli ku en joudu täs kauaa olemaan ja se on kuitenki tosi kiva tyyppi. Mut kai mun pää halkee jossai vaihees nii pahasti että jotain lohkasen.

      nii sinäki♥

      Poista
  3. Moi, muistatko mua vielä ? :p Kirjoitin taas tota mun blogia, pitkän tauon jälkeen. :) Jeps, tuo asuntolassa asuminen on varmasti rankkaa. Itse suostuisin ehkä jonku hyvän ystävän kanssa jakamaan tuolla tavalla, mut enpä tiedä oisko musta asuntolassa asumaan. :D

    VastaaPoista