Ne haluaa laittaa minut suljetulle, mutta minä sanon etten halua, etten suostu. Että minä voin ihan hyvin, kaikki on hallinnassa. Suljetulla on kamalaa ja pelottavaa, siellä ei ikinä voi yhtään paremmin kuin ulkopuolellakaan. Lukitut ovet ahdistavat minua ja se, etten tiedä sieltä ketään. Yksinäisyyden puute saa minut hakkaamaan päätäni seinään ja kiipeämään kaappiin piiloon.
Jos ne minut sinne sulkevat, sitten minä ainakin kuolen.
Eipä hätää! Tässä yhteiskunnassa ketään ei voi pakottaa hoitoon. Vaikka makaisit ranteet auki puhkottuna vatsahuuhtelusta juuri päässeenä naru vielä kaulan ympärillä kukaan ei voi sinua passittaa mihinkään, jos olet tarpeeksi järjissäsi sanomaan, että et halua osastolle, kun et mielestäsi hyödy siitä mitään. Kukaan ei sinne varsinaisesti "pääse" vasten tahtoaan, vaan aina pitää olla suostumus tai sitten sen asteinen psykoosi päällä, että ihminen ei yksinkertaisesti selviä ilman väliintuloa.
VastaaPoistaSiinä mielessä hanurista, että tämän lähestymistavan takia myöskään ne, jotka omasta mielestään eivät pärjää ilman pakkohoitoa (pakkohoitoahan ei ole enää olemassa, hoidosta voi aina kieltäytyä, silloin vain tipautetaan avun piiristä pihalle) eivät kovin helpolla osastolle edes pääse, jos lääkäri/muu hoitohenkilökunta on sitä mieltä, että pystyy kyllä sinnittelemään itsekseen, jos vähän antaa masennuslääkettä lisää. Siihenhän ollaan menossa, että kaikki suljetut pyritään vuoteen X mennessä lopettamaan.