Minä olen ollut vähän poissa. Tietokoneelta ja itsestäni, vähän kaikkialta. Joskus se on vain parempi lopettaa ajatteleminen ja olla kuin ei olisikaan, tehdä asioita mekaanisesti vain päästäkseen eteenpäin. Koska siitähän tässä maailmassa on kyse, etenemisestä.
Minä vihaan sitä. Haluaisin olla paikoillani tai liikkua taaksepäin. Pysyä tässä hetkessä, olla miettimättä tulevaisuutta. Miksi ihmiset haluavat tulevaisuuden, sieltä harvoin löytää mitä hakee ja on vielä harvemmin onnellinen. Jos minä en nyt ole onnellinen, miksi olisin huomenna?
Näin unta jossa Hesalainen läimäytti minua kummallekin poskelle. Otin vapauden tulkita sen siten, että olen sillekin jo kääntänyt kummankin posken, ei minun tarvitse ottaa ainuttakaan iskua enää vastaan.
Näin sen kahvilassa muutama päivä sitten, kumpikaan ei sanonut kummallekaan mitään, enkä minä katsonut sitä päin. Olisin kai alkanut itkemään.
Teen sitä vieläkin liikaa, olen kuin vesiputous ja ai että kun hävettää.
Minulla on yksinäinen olo.
Minulla on yksinäinen olo.
ei itkemistä tarvitse hävitä, se vain kertoo että välität.
VastaaPoistatosi ikävää kuulla että tunnet olosi noin yksinäiseksi ja eksyneeksi, tiedän kuinka karmeeta se voi olla.toivon että sulle koittaa vielä tässä ne hyvätkin päivät, voimia <3