Olin tänään yksin liikkeessä koko päivän, oli töitä töiden perään onneksi. Hyvä rahapäivä ja mukavia ihmisiä, sain höpöttää jokaiselle tulevista yliopiston valintakokeista joihin matkustan huomenna. Ne ovat sitten maanantaina ja tiistaina, olen lukenut kirjan kokonaan läpi kahdesti ja tehnyt vielä vaaditulta osastolta erikseen muistiinpanot. Tähän kouluun minä haluan, tämä on ensimmäinen koulu johon oikeasti itse haluan. Oli perhepäivähoitajankin ammattitutkinto itselle mielenkiintoinen, mutta jos päättäisin tehdä töitä lasten kanssa, kouluttautuisin erityislasten pariin. Sellaiset vähän syvällisemmät asiat kiinnostavat minua enemmän kuin pintapyyhkäisy.
On hassua nauttia työstään, varsinkin liikkeessä. Se on täysin vieras tunne ja välillä huomaan miettiväni onko minulla edes lupaa siihen. Totta kai minulla on oikeus pitää siitä mitä teen, niinhän sen kuuluu ollakin. Se on vain niin vieras tunne, että kestää hetki totutella. Vielä enemmän pidin siitä, ettei siellä ollut ketään hönkimässä niskaani vaan sain ihan itsekseni puuhastella niin kuin parhaakseni näin. Täytyy ottaa enemmän tuollaisia yksinäisiä päiviä, ei tarvitse varpaillaan kulkea ja voi hengittää. Kun kyllä minä tiedän olevani hyvä parturi-kampaaja, minä tiedän mitä tapahtuu jos leikkaan hiusta tästä suunnasta tai tästä suunnasta. Minä tiedän miksi jonkun hiuspohja näyttää taistelutantereelta tai kannattaako käyttää kevytväriä, kestoväriä vai suoraväriä. En minä ole huono, vaikka Omistaja aina saakin minut epäilemään itseäni. Minulla ei ole ollut muita kuin tyytyväisiä asiakkaita ja silti, kun se seisoo siinä ja kysyy asioita, minä yhtäkkiä luulen itseäni typeräksi ja kykenemättömäksi. Ei minun oikeasti tarvitsisi, sitä ei vain aina muista. On hyvä että on välillä näitä päiviä jotka muistuttavat siitäkin.
Positiivisen palautteen anto on olevinaan kamalan vaikeaa, paska juttu, muuta ei voi sanoa. Passiivisaggressiiviset luonteet tunnistaa jo naamasta, ainakin omalla alalla, tulee heti sellainen olo, että nyt en osaakaan edes pyllyä pyyhkiä oikein, eikä tunnu, että olisi oikeutta iloita niistä pienistä onnistumisista. Onneksi maailmaan mahtuu paljon hyvistyyppejäkin ja omalla asenteella ja esimerkillä saa paljon muutettua.
VastaaPoistaOnnea pääsykokeisiin, toivottavasti tärppää, ja jos ei nyt niin sitten ensi kerralla, se ei mihinkään yliopistoon pyrkiessä ole häpeä, jos ei heti lähde, jos ala kuitenkin tuntuu siltä, että tahtoo sisään. Parasta on se, että on se itseä kiinnostava juttu löytynyt.
kiitos :)
Poistaaina tulee matkaan ihmisiä jotka yrittää saada tuntemaan oman itsen huonoksi...
VastaaPoistatsemppiä kokeisiin ja onneks olkoon ahkerasta lukemisesta (itsestäni en vois sanoa samaa) :)
kiitos :)
Poista