En mene nukkumaan, en vaikka kello on kaksikymmentä vailla neljä aamulla. Se tarkoittaisi vain sitä että heräisin huomiseen, enkä ole varma pystynkö siihen. On vain helpompi painaa Next episode Outlanderista ja räpsyttää kuivia silmiä.
Typerää, aivan kuin aika vaivautuisi pysähtymään ihan ja vain sen vuoksi, etten minä ole valmis hyväksymään sen kulkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti