Mietin sitä että kai se sitten on keskivaikea masennus, kun ajattelee haluavansa kuolla, muttei kuitenkaan koskaan tee sitä. Koska silloin se ei ole niin vaikea masennus kaikille muille, yhteiskunnallekaan ihan niin kallis kun ei tule sairaalapäiviä yliannostuksista tai kiinnikursimisista.
Henkilökohtaisesti itselle se ei tunnu ollenkaan keskivakealta, se tuntuu aivan saatanallisen vaikealta. Se ettei enimmäkseen halua eika jaksaisi olla olemassa ja silti vain on, päivästä toiseen. Silti niin minun vanhoissa papereissani lukee, jotka sain väen vängällä vaatia polilta muutama vuosi sitten. Eivät meinanneet haluta antaa, koska sieltä puuttuu pitkiä pätkiä jolloin niitä ei ole käynneiltäni ja osastoajoiltani päivitetty lainkaan. Ei kai suurta kiinnostusta herätä 'määrittelemätön toistuva keskivaikea masennus'. Onhan se vielä tuossa elossa.
Se on iljettävän epämääräinen tunne ja tarve, kun ei halua elää muttei niinkään kuollakaan. On tässä jo tarpeeksi terapiassa käyty että pitää aikuisen ihmisen osata ajatella miten ne kurjat olot ja päivät eivät ole ikuisia, tulee niitä hyviäkin hetkiä. Ei se sitä silti helpommaksi tee, niitä hetkiä kun haluaisi nukkua viikon putkeen ja olla näkemättä enää koskaan ainuttakaan ihmispaskaa, jotka hyväkseen käyttävät.
Taas kerran mietin kenelle voin soittaa, kenelle laittaa viestiä että nyt on paha olla, mutta ei taida olla ketään jolle haluaisin valittaa. Ei kukaan jaksa sellaista kuunnella, ellei siitä palkkaa saa, eikä kukaan osaa siihen mitään sanoa, ellei ole sitä kirjasta opiskellut.
Ehkä nyt vain kurjuuttaa kaikki stressi, sitä kun ei koskaan elämästä puutu. Pääsin kouluun, juuri siihen mihin halusinkin. Sekin ressaa, mutta eniten inhoa aiheuttaa tämä paskaduuni jota aina joudun tekemään kun siihen olen ammatin hankkinut ja ne ihmiset joiden kanssa sen takia joudun tekemisiin,
Vihaan niitä, jotka eivät ymmärrä etten halua tehdä töitä vapaapäivinäni, en halua saatanan hiuspätkiä kotiini, en jaksa siivota kotona aina kun joku päättää haluavansa leikkuun ihan vain koska eivät voi tulla liikkeeseen jossa työskentelen. Ja vihaan että ne luulevat sen olevan ihan ok, koska olen liian heikko kieltäytymään kahdesti.
Haluan vain nukkua viikon. Ja haluan loman, miksei minulla voi olla edes kahta lomapäivää ilman että joku soittaa töiden puolesta?
samaistun!!
VastaaPoistanyt harmittaa, että näin tämän postauksen vasta nyt. toivottavasti porskuttelet vielä eteenpäin. mutta niin kuin tuli sanottua, ymmärrän niin mistä puhut.
me olemme niin aikuisia jo, että tajuamme erottaa huonot päivät huonosta kokonaisesta elämästä, mutta se ei silti tee loppua masennuksesta. masennus on sitä että olet koko ajan jotenkin väsynyt ja hyvinä päivinäkään ei asiat tunnu paljolta.
ihmiset ajattelevat silti että jos hymyilet aina välillä niin ethän sä mitään masentunut voi olla. jos et pysty yritttämään itsemurhaa, jos olet sen verran kuitenkin TERVE, niin ei sulla kovinkaan vaikea masennus voi olla.
masennuksesta on tullut normi. ja se on niin vitun väärin.
koita saada levättyä <3 jos haluat niin ota muhun yhteyttä, voidaan vaikka vaihtaa maileja tai jotain muuta, koska haluaisin auttaa sua jos sulla ei tosiaankaan ole sitä avointa korvaa ja olkapäätä
Heips, Miki. Muistan kun joskus lakkasin kirjoittamasta blogiini joksikin ajaksi ja huolestuit. Nyt mä puolestani haluaisin kysyä, että onko sulla kaikki hyvin?
VastaaPoistaMoi! Olen ollut aivan hullun kiireinen ja täysin naatti tämän uuden koulun takia. Olisi pitänyt muistaa tänne joku postaus laittaa, mutta hyvä jos olen koko blogia muistanut! Nyt alkaa viikon joululoma koulusta, ennen kuin taas töihin. Yritän siinä vähän palautua tästä kaikesta... Kiitos riri huolenpidosta <3
PoistaHuh hyvä. Kato ei sitä koskaan tiedä. Oon iloinen, että yksinkertaisesti elämä on pitänyt sut poissa :D
Poista