maanantai 15. elokuuta 2011

Rekka ja minkä värinen

Ensimmäinen koulupäivä ja minä katson uusia ykkösiä jotka seisovat hämmentyneinä ulko-ovien edessä, ja mietin ettei ne voi olla lukossa kun kello on jo kymmenen. Kävelen sisään ja tottuneesti yläkertaan, jossa jo uusi luokkani odottaa. Toivotan huomenet meluisalle vastaanottohuoneelle ja pidätän henkeä, vedän puhelimen esiin ja alan pelaamaan matopeliä. Mitä tahansa kunhan en näytä siltä kuin minusta tuntuu; että seison keskellä vierasta laumaa. 
Valitsen takapulpetin - koska kuka amiksessa muka ikinä istuu eturivissä - ja kuuntelen puolitoista tuntia tuttua puhetta lukujärjestyksestä joka ei koska minua ja näytöistä jotka olen jo suorittanut. Ruokatunnilla hidastelen kunnes kaikki ovat lähteneet ruokalaan ja yritän taas saada psykiatria kiinni. 
Makaan penkillä silmät suljettuna ja teeskentelen nukkuvaa.
Vanha luokanvalvojani saa minut nalkkiin haahuilemasta ja sanoo että katsotaan kohta minun lukujärjestystä.
Psykiatri soittaa ja änkytän nimeni ja asiani. Se kuulostaa vieläkin väsyneeltä ja tätimäiseltä, muistuttaa minua oikeastaan Womban äidistä ja epäilen jo valmiiksi tulenko sen kanssa ollenkaan toimeen, koska sen ääni narisee. 
Pidättelen palaa kurkussa, kun vanha luokanvalvoja luettelee ja pohtii kurssejani ja mietin miksi minun piti taas olla niin tyhmä että jäin sairaslomalle, kun se ehdottaa kolmatta neljän tunnin asiakaspalvelupätkää viikkoihini, samalla kun sanoo etten saisi kuluttaa itseäni loppuun heti alusta. Tunnen nyt jo olevani pohjalla ja hymyilen heikosti, enkä muista sanaakaan äitini hyvin kompuroivasta preppauspuheesta. 
Kuunnellaan tavallista valistusta ja uhkailua koulun savuttomuudesta, kännyköistä ja luvattomista poissaoloista ja heti luvan saadessaan koko luokallinen naisia nousee ylös ja pakenee ulos huoneesta. 
Kotiin päästyäni avaan tietokoneen, enkä muista enää itkeä.

Juihannustyyppini on ottanut yhä enemmän yhteyttä, mutta lähinnä koko juttu haiskahtaa pelkältä seksin kalastelulta. Sinänsä se ei minua haittaa, mutta epäilys kutkuttaa mieltäni jotta millaiseksi se minua luulee.

1 kommentti: