Unohdan että aamulla pitäisi olla terapiaa, koska nyt on maanantai ja vielä aamu, ei maanantai-aamuina kuulu olla yhtään mitään. Minä en löydä lompakkoa ja tilillä nyt ei ole yhtään mitään, ei senkään vertaa kun toinen asiakas peruu tämän illan ja vituttaa, ottaa päähän niin paljon että aamuparkumisten jälkeen olen synkistellyt parhaani mukaan. Vanhempi koirakin karkasi pihasta, se on ollut hukkateillä nyt jo tunnin. Minä kierrän koko saatanan naapuruston ja huutelen ja houkuttelen ja maanittelen ja vituttaa vielä enemmän kun naapurin mummo sanoo että näki sen niiden rannassa vartti sitten. Olisit vittu ottanut sen kiinni sitten. Kuolkoon pois, typerys.
Sitten se tulee häntää heiluttaen takaisin pihaan ja minä kiristelen hampaita kun ei sitä saa torua siitä että se tulee kotiin.
Pitäisi tehdä asioita, mutta minä en osaa. Olen kädetön ja jalaton ameeba, joka haluaa vain hajottaa tavaroita, mutta makaa lattialla kykenemättömänä jakaantumaan. On täysin naurettavaa että kaikkialla muualla osaan kaiken ja kotiin päästyäni regressoidun taas viisivuotiaan tasolle. Harkitsen itkupotkuraivareita, mutta ehkä on vain helpompi ynistä lattialla nälkäänsä, kun on liian laiska tehdäkseen ruokaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti