Melkein kokonaan taas muutettu takaisin vanhemmille, tai huonekaluni ainakin ovat. Itse istun tyhjässä kämpässä taittopatjan, kahvikupin ja tietokoneen kanssa. Kaiken kaikkiaan mitä muuta ihminen tarvitseekaan. Kesä menee parturi-kampaajan töissä, kuun lopussa minulla on koulun pääsykoe.
Viimeiset viikot ovat olleet taas aivan liian täynnä kaikkea, vaikea ymmärtää että olen täällä enää viisi päivää ja sen jälkeen en ehkä enää koskaan. Pitäisi muistaa vaihtaa postiosoite.
Voi luojat miten toivon pääseväni tähän kouluun, en ole vielä tarpeeksi aikuinen ihminen kokopäivätyöhön. Lisäksi minulla on naurettavat määrät sekä rationaalisia että irrationaalisia pelkoja pärjäämisestäni nine-to-five -työssä.
Kaverilla oli ongelmia työterveyslääkärien kanssa, olivat oikein pitäneet kunnon palaveria siitä ettei kaveri suostunut antamaan koko sairashistoriaansa vaan ainoastaan loppupäätelmän ja lääkärinsä puhelinnumeron. Kielsivät tältä työt sen vuoksi. Vaikka loppupäätelmän mukaan hän on täysin terve ja työkykyinen, ollut samaa yötä tekemässä eri työnantajalla jo vuoden. Naurettavaa väkivaltaa ja syrjimistä, jos minulta kysytään. Taas sellaista auktoriteetin väärinkäyttöä, että minun kurkkuani kuristaa ja taas tulee mahtava muistutus miksei lääkäreihin ja niiden ammattimaisuuteen juuri tarvitse luottaa pätkääkään.
No jaa, minä olen kärttyinen, väsynyt ja nälkäinen, viisaudenhammas on ollut tulehtunut ja turvoksissa jo viikon, eivätkä antibiootit tunnu auttavan. Mehukeitonkin juominen sattuu, perkele. Kun se tuosta paremmaksi muuttuu menen revityttämään koko leuan irti.
Ei minulla oikeasti ollut mitään sanottavaa, kunhan yksinäistyttää.
Ai niin, minä ja Haru ollaan menossa Twenty One ilotsin keikalle kun ne Suomeen tulee!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti