Pätkä jota kirjoitin mutta en jaksanutkaan

Olen puoli tuntia ajoissa, kun astun terapeutin vastaanotolle. Vääntelen hihojani ja käsiäni hermostuneena kun tiskiltä neuvotaan jatkamaan käytävää eteenpäin. Istun alas ja yritän keskittyä huonoon lehteen, painan sen sivuun kynnelläni reikiä enkä ymmärrä sanaakaan.

Se ottaa minut aikaisemmin sisälle, se ei ole ihan niin tätimäinen kuin puhelimessa kuulosti, tavattoman rauhallinen vain. Keinutan tuolia hermostuneesti kun se kyselee historiasta, en koskaan pysy hermostuneena paikoillani. Käteni venkoilevat ja hikoilevat kun vastailen sen kysymyksiin asiallisena.
Mitähän tästäkin tulee.