Viikonlopusta selvitty ilman suuria kuolonuhreja. Lähinnä tyhjien kaljatölkkien, murheiden, sipsipussien ja kasviskeiton hautausmaa tuli luotua.
Henkilökohtaisesti jos minun poikaystäväni olisi niin lapsellinen, holtiton ja ihan vain täyskusipää (olettaen tietysti että joskus huolisin poikaystävän) se saisi lapikasta niin äkkiä että näkisi lentäviä yksisarvisia ja sateenkaaria. Olin kuitenkin Homssun puolesta vihainen, se ei itse oikein osaa.
Se jaksaa aina vain ymmärtää ja ymmärtää ja ymmärtää, vaikka minä en jaksa enää kyllä ymmärtää siinä vaiheessa kun se sanoo, ettei kuule poikaystävästään muutamaan päivään mitään ja muuttopäivänäkään se ei ilmesty paikalle sovittuun aikaan.
Sitten se onnistuu vielä kääntämään koko jutun kuin se olisi Homssun vika, ja minulta nousee savu korvista kun Homssu taas ymmärtää.
Ajoin takaisin kotiin auringon paisteessa, musiikki niin kovalla että kaupungissa itse vajoaisin penkissäni alemmas ettei naamaani näkyisi, ja tajuan ettei minulla ole maanantaina mitään.
Ei mitään.
Mitä minä sitten teen? Olen tässä kaksi viikkoa juossut ympäriinsä ties missä ja yhtäkkiä kaboom, minun täytyy taas istua kotona.
Pitäisi kyllä siivota koska täällä näyttää taas siltä kuin voisin osallistua Hamstraajat-ohjelmaan ja olla se ylikiintynyt hullu nainen, mutta se on yksi syy miksen ole suuremmin istunut kotona ilman tekemistä. Onhan minulla tämä Harun kone, voisin pelata Skyrimiä tai simssiä koko päivän, täällä on Supernatural-lisäosakin. Siihen menisi kai helposti koko päivä. On vain sellainen ongelma että tiedän olevani huomenna aivan yhtä levoton kuin olen nytkin. Sellainen että paikoillaan istuminen on melko mahdotonta. Sellainen että yhden blogitekstin kirjoittamiseen menee viisi ja puoli tuntia koska minun on vähintään viiden minuutein välein noustava tekemään jotain muuta.
Haluaisin hakata päätä seinään, mutta pyörryttää jo valmiiksi.
Ai niin, miksi perkeleessä pornosaitin kautta pääsee minun blogiini?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti