Miksi silloin kun haluaisin nukkua monta päivää pois ei kolme ketipinoriakaan auta, vaikka muina päivinä vain puolikaskin saa minut nukkumaan kolmetoista tuntia.
Sen sijaan herään viideltä aamulla painajaisesta enkä tahdo enää sulkea silmiäni.
Ahdistaa, mutta vaihdan käteen tuoreen siteen ja hipsin olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Se on ainut toiminto jossa minun ei tarvitse ajatella, ei laisinkaan. Enkä tänään halua ajatella, koska silloin ajattelen liikaa, ja ajatellessani liikaa en halua enää olla hereillä.
Tämä on niitä päiviä kun saan vain sähköpostiin kaksi roskapostia ja sekin saa minut toivomaan etteivät ne tietäisi osoitettani, en halua olla olemassa.
Eräs terapiatätini käski kerran kokeilla piirtää haavoja sen sijaan että viiltäisi niitä. Kokeilin taas, ei vieläkään toiminut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti