Erilaiset kasvatustyylit

Aikuisjohtoinen kasvatus

Aikuisjohtoisen kasvatuksen omaavat vanhemmat uskovat oman arvovaltansa, elämänkokemuksensa ja ikänsä vuoksi voivansa alistaa lapsen tahtoonsa, tehdä tästä tottelevaisen ja nöyrän ihmisen. Aikuinen uskoo tietävänsä mikä lapselle on parhaaksi, mitä ja miten tämän tulee kaiken tehdä. Lapsen kanssa ei neuvotella, keskustella tai sovita, kasvatustyyliin kuuluu käskeminen, kuri ja mahdolliset rangaistukset.

Lapsi oppii hyvät käytöstavat, työnteon ja muiden kanssa toimimisen, mutta itsenäisyyttä ei tueta.

Tämä johtaa helposti negatiiviseen palautteeseen, syyllistämiseen ja moittimiseen, joka aiheuttaa lapselle huonon itsetunnon ja yliherkkyyden arvosteluille.

Lapsen voi olla vaikea tehdä omia päätöksiä, koska vanhemmat eivät ole antaneet sen opetteluun tarvittavia mahdollisuuksia. Lisäksi hän voi olla ihmissuhteissaan alistuva, hiljainen, pelokas ja/tai kuuliainen. Rangaistuksen pelko saattaa olla läsnä jokapäiväisessä elämässä.

Toisaalta lapsi voi myös purkaa huonoa oloaan kapinoimalla, joskus huonoin ja tuhoisin seurauksin, tai olla haluton kasvamaan aikuiseksi.

Lapselle ei ole annettu mahdollisuutta rakentaa omaa minuuttaan joka aiheuttaa lapselle henkisiä ja sosiaalisia ongelmia, jotka puhkeavat viimeistään teini-iässä.

Anna mennä -kasvatustyyli

Vanhempi ei ohjaa lastaan, jopa luopuu kasvatusvastuustaan. Syynä voi olla välinpitämättömyys tai vanhempien omat vaikeat ongelmat (mm. taloudelliset syyt, psyykkiset syyt, päihderiippuvuus, kypsymättömyys). Usein vanhempi ei kykene edes huolehtimaan lapsen perustarpeista, eikä opeta lapselle moraalikysymyksiä. Vuorovaikutusta vanhempien ja lapsen välillä ei juurikaan ole ja vähäkin on usein negatiivista.

Lapsi kärsii välinpitämättömyydestä ja voi kokea itsensä arvottomaksi ja epäkelvoksi. Tunteiden käsittely voi muodostua vaikeaksi ja hyväksyntää haetaan muualta. Joissain tapauksissa huonojen valintojen parista, mm. alkoholi ja huumeet voivat houkutella tuuliajolla olevaa nuorta.

Lapsi voi kokeilla rajojaan huonoin keinoin, aiheuttaen vahinkoa niin itselleen kuin ympäristölleen. Se voi näkyä huonona käyttäytymisenä ja sopeutumattomuutena, joka vaikuttaa koulu- ja jopa työelämään sääntöjen noudattamisen vaikeutena ja muiden huomiotta ottamisena.

Hyvin käydessä lapsi löytää perheensä ulkopuolelta aikuisen, joka edes osittain korvaa vanhemman roolia hänen elämässään.

Lapsijohtoinen kasvatustyyli ns. ”vapaa kasvatus”

Lapsi on perheen päällikkönä, komentaen vanhempiaan ja saaden tahtonsa läpi kaikessa. Vanhemmat toteuttavat lapsen jokaisen toiveen ja hemmottelevat lasta joka käänteessä hyvää tarkoittaen.

Vanhemmat eivät koskaan vaadi lapselta mitään, vaan kaikki esitetään kysymyksinä, ehdotuksina ja toivomuksina. Usein myös lahjomisella ja vastapalveluilla. Lasta ei haluta painostaa mihinkään, ja arvostamisen ja tukemisen periaate menee liian pitkälle. Vapaat kädet saadessaan lapsi tekee mikä eniten miellyttää: syö epäterveellisesti, nukkuu epäsäännöllisesti ja ottaa mitä haluaa.

Rajojen puuttumisen vuoksi lapsen on itse opittava mikä on oikein ja mikä väärin ilman aikuisen opastusta. Väärien valintojen seuraukset voivat olla pienelle lapselle liian suuret ja vaikeat käsiteltäväksi, ja lapsi kokee helposti vapaan kasvatuksen laiminlyöntinä.

Lapsi voidaan nähdä kodin ulkopuolella huonosti käyttäytyvänä, jakamisen ja odottamisen käsitteet voivat olla hänelle vieraita ja vaikeita.

Liiallisen hemmottelun tuloksena lapsi ei pääse kokemaan tarvittavia pettymyksen ja turhautumisen tunteita, jolloin pienetkin vastoinkäymiset voivat tuntua suurilta ja aiheuttaa ahdistusta ja masennusta. Pienellä ihmisellä ne helposti purkautuvat käyttäytymisongelmina ja raivokohtauksina, koska on kokenut siten saavan tahtonsa viimeistään läpi. Se aiheuttaa vaikeuksia hoito- ja kouluelämässä.

Lapsi on itsekäs, eikä ota muita huomioon.

Lapsen voi olla vaikea ymmärtää milloin tekee oikein ja milloin väärin, ja on tärkeää kertoa mitkä säännöt ovat. Aikuinen ei saa tuomita lasta vaan lapsen teon.

Ohjaava kasvatustyyli

Kasvattajalla ja lapsella on tasapainoinen kasvatussuhde, jossa aikuinen luottaa itseensä sekä lapseen. Kuunteleminen ja ymmärtäminen ovat tärkeitä osia kasvatuksessa ja lasta motivoidaan ja tuetaan tekemään oikein.

Vuorovaikutus on sujuvaa ja molemminpuolista ja aikuinen käyttää tarpeeksi aikaa lapsen kanssa. Aikuinen selittää lapselle asiat niin että tämä ymmärtää ja on aidosti kiinnostunut kuulemaan myös lapsen näkökannat.

Lapselle annetaan tämän taitojen mukaista vastuuta ja lapsi saa ratkaista pieniä, itseään koskevia asioita sekä tehdä pieniä valintoja.

Aikuinen selvittää lapselle säännöt ja rajat sekä niiden syyt pyrkien johdonmukaisuuteen, jolloin lapsi itsekin näkee asian laidan. Näin lapsikin hyväksyy säännöt, oppii näkemään syyn ja seurauksen ja ottamaan muut huomioon.

Lapsi on tasa-arvoinen, mutta aikuinen muistaa roolinsa kasvattajana ja oman vastuunsa. Vanhempi toimii lapsen roolimallina elämän kaikissa osapuolissa, niin hyvissä kuin huonoissa asioissa.

Luottamussuhde aikuiseen lisää lapsen hyvää itsetuntoa ja omanarvontuntoa, hän oppii luottamaan itseensä ja muihin ympärillään ja uskaltaa kokeilla uusia asioita. Lapsella on lupa myös epäonnistua ilman arvostelua tai nolaamista.

Aikuinen sopeutuu kasvavan lapsen tarpeisiin. Riitatilanteissa ratkaisua etsitään keskustelun ja kuuntelun avulla yhdessä ja itsenäisesti.

Tavoitteena on lapsen itsenäinen ja turvallinen kehittyminen häntä tukevassa ympäristössä. Lapsesta kasvaa tasapainoinen, elämästä kiinnostunut, yhteistykykyinen ihminen.

Oma kasvatukseni

Omat vanhempani ovat käyttäneet nähdäkseni jokaista neljää eri tyyliä tarpeen tullen. Ohjaavaa on ollut enimmäkseen joka päiväisessä arkielämässä sekoittuen lievästi anna mennä -tyyliin. Vanhempani olivat paljon töissä ollessani pieni, jolloin meidän piti huolehtia itse itsestämme. Saimme kuitenkin tietyt rajat vapaudellemme, kotiintuloajat ja ruokailuajat. Laput piti jättää tai vanhemmille soittaa jos johonkin tuli lähdettyä.

Asioista keskustelu ei ole koskaan kuitenkaan kuulunut perheemme kulttuuriin ja sen olenkin joutunut itsekseni opettelemaan kantapään kautta kasvaessani. Toisaalta hoivaa ei ole meidän perheestämme koskaan puuttunut.

Siinä on essee jonka opettajalle kirjoitin. Inhottaa nämä tehtävät, minusta ne ovat koulumaailmaan liian henkilökohtaisia ja siksi minä ainakin kaunistelin. Luulen että suurin osa ihmisistä kaunistelisi näissä asioissa. Seuraavaksi on jonossa etiikan essee, jossa pitäisi kertoa omia arvojaan ja minusta se on inhottava ajatus kertoa niistä opettajalle.

Tämä on taas niitä asioita joita en itsekään oikein ymmärrä, muutoin kuin omat asiani pidän sellaisina kuin haluan. Ehkei angstibloggarin kuuluisi sanoa noin, koska se nyt sotii tätä koko periaatetta vastaan, mutta minä en näekään näiden lukijoita joka päivä, tai oikeasti keskustele teidän kanssa ihan oikeasti. Minun ei tarvitse kärsiä teidän tuomioistanne (vaikka olenkin sen verran yliherkkä että niin teen), eikä minun tarvitse kohdata sitä päivittäin.

Koristelu ja valikoivuus ovat siis minun koulumaailmani pääsanat juuri nyt.