Hyvien päivien myyttinen olemus

Tiedätkö kun joskus on niitä päiviä kun olet vain todella onnellinen että elit sen. Sellaisia kun aamulla heräät ja olet todella väsynyt, koska olisi vapaapäivä mutta oletkin lupautunut tekemään töitä kahdessa paikassa. Etkä oikeastaan jaksaisi nyt leikkiä, se on niin väsyttävää ja vaatii paljon. Mutta sinä menet ja katsotkin Aladdinin ja pääset lähtemään kotiin ja ehdit rauhoittua ja käydä suihkussa ja muuntautua takaisin ihmiseksi ennen kuin lähdet juhlien keittiöemännäksi, vaikka hermostuttaa ja epäilyttää kun onkin ensi kertaa yksin keittiössä, olikin sitten vain 35 vierasta.

Mutta kaikki meneekin hyvin, todella hyvin ja saat paljon kiitoksia ja kehuja, ruoka maistuu kaikille, kakkuja ylistetään ja kahvia haetaan kolmeen kertaan. Olet vain tosi ylpeä itsestäsi ja kaikki tuntuukin ihan hyvältä, kun elämä ei ole aina vain paskaa, vaikka se useimmiten siltä tuntuukin. 

Ja kaikki astiat on pesty ja korjattu ja lattiat siivottu ja tasot hinkattu jo kymmeneltä illalla, joten voit lähteä juomaan ystävän luokse kaljaa. Ja sitten vaan höpötetään ties mitä ja kuunnellaan Louis Armstrongia ja Tracy Chapmania. Sen pikkuruinen musta kisumau tulee kiehnäämään ja kehräämään, minä rapsuttelen ja silittelen haltioissani kun se vetää selälleen pitkäkseen ja vaatii masurakkautta.

Mennään baariin tanssimaan ja tanssitaan niin ettei jalat meinaa enää kantaa. Sitten jonotetaan grillijonossa tunti lihapiirakoita ja kokista ennen kuin nauretaan koko matka takaisin sen kämpille. Makoillaan sängyssä pimeässä ja jutellaan menkkakivuista ja nukutaan.

Aamulla minä leikkaan meille appelsiineja ja tiskaan sen kaikki astiat, ihan vain koska minä voin, ennen kuin heitän sen töihin ja menen kotiin ottamaan sen lepopäivän.