Kipeänä olen, Haru jätti flunssan lomallaan minulle ja tänään minut lähetettiin koulusta kotiin. Atk-opettaja ei suostunut ottamaan minua tunnilleen ja sitten minä kuumepillitin koko puolen tunnin ajomatkan kotiin, kun en kuitenkaan tule nyt läpäisemään atk-korttia. Kotona sammuinkin sohvalle Memer kainalossani viideksi tunniksi. Heräsin ja päätin tulla tänne ruikuttamaan, kuten aikuinen lapsi tekee.
Lupasin keksiä ohjelmaa Lauantain seitsenvuotispäiville ja se oli vaikeampaa kuin tajusinkaan. Meillä ei synttäreillä ollut lapsena melkein koskaan mitään ohjelmaa, me leikittiin ja hihiteltiin ja oltiin kavereiden kanssa. Sen lisäksi on vaikeaa keksiä tekemisiä, kun ei tiedä osallistujien määrää tai mihin vanhemmat ovat itse valmiita. Listasin sitten mahdollisimman kivoja ja helppoja seuraleikkejä ja taistelin siitä pistänkö listaan silmäniskumurhaajaa. Aivan naurettavaa, miettiä onko sen nimi liian brutaali vanhemmille nykyään. Sillon kun itse olin ala-asteella, se oli ihan lempparipelimme. Silti, mietin mitä sekin kertoo että ihan oikeasti minun piti harkita onko murhaajapelit aikuisten mielestä väärin, vaikka itse pelattiin x-murhaajaa ja vamppyyria ja ties mitä muuta.
Liian varovaista, sanon minä.
Sympatiat flunssasta sillä se on tänä syksynä tuntunut vaivaavan pitkään niitä joihin se on iskenyt ja toivonkin ettei näin käy teikäläisen kohdalla.
VastaaPoistaSynttäribailujen järjestäminen on varmasti haasteellista ja omalta kohdaltani voin todeta kuilun oman itseni ja nykytenavien välillä olevan jo niin syvän, ettei touhusta tulisi mitään. Johan ne suloiset lapsoset pieksisivät tälläisen muinaismuiston typerine leikkeineen ;)
Ehdinki just lukea että sä sait tän ruton sittenki, sympatiat sinnekin päin.
VastaaPoistaAika lail se on sitä aasin hännän kiinnittämistä ja pullonpyöritystä. Luulen että selviydyn hengissä tästä pyhästä tehtävästäni.