Meidän telkkari särisee ja puolet minusta toivoo että se vain räjähtäisi nyt ja säästäisi raketeilta vaivan. Naapurin pojalla on meluisat pirskeet jo kuuden aikaan pystyssä, kuuntelen niiden ääniä kun seison pihalla polttamassa vitutussätkää ja katselen harvoja raketteja. Kai ne on ihan kauniita.
Sain taas lääkityksen, jos minulla ennen oli tässä talossa paljon pillereitä, nyt niitä on ylitsevuotavasti. Välillä ne suorastaan huutavat nimeäni ja kieltäminen on aina vain kamalampaa.
Ketipinoria nukkumiseen yksi pilleri ja nukun kellon ympäri, Escitalopramia mielialaan enkä huomaa mitään eroa. En huomannut ennenkään, yhtä tuskaisena, surkeana ja ahdistuneena sitä eteenpäin olen mennyt jo vuosien ajan. En jaksa uskoa että kaksi pilleriä päivässä auttaisi mitään, muutama kymmen ehkä.
Ai niin, hyvää uutta vuotta 2012.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti