Tämän onnen seppä

Tein tämän 2007

Tashee haastoi lukijansa niinkin vaativaan tehtävään, kuin positiiviseen ajatteluun. Minuthan tunnetaan aina niin hurjana riskinottajana, että tietysti hyväksyin haasteen hetimiten. Enkä vain synttärieni aiheuttaman alkuhumalan takia (pelkkä osasyy, tietenkin), vaan siksi että tätäkin on hyvä aina välillä miettiä. Olen niin hyvä murjottamaan, uimaan itsesäälissä ja paisuttelemaan kaiken negatiivisen elämässäni syömään yksinkertaisesti sen kokonaan.

Minulla oli ihan kaunis lapsuus, siitä olen onnellinen. Koluttiin pitkin metsiä siskojen naapurinlasten kanssa, tunnettiin joka paikka ja joka kolo, oli majoja ja piilopaikkoja ja tuhansittain leikkejä. Kotiin tultiin metsäntuoksuisina illalla kun aurinko alkoi laskea.

Memer on elämäni ilo ja onni. Ainoa ehdottoman rakkauden lähde. Memer on myös tärkeä päivärutiinini jaksottamisessa, ja ilman rutiineja en saisi mitään aikaiseksi.

Pari vuotta takaperin minulla oli hirveä kriisi oman uskonnollisuuteni kanssa, en tiennyt mihin haluan uskoa, minkä huolisin itselleni totuudeksi ja mitä itse halusin. Taisin tännekin muutaman kerran pillereissä siitä jotain sekavaa kirjoitella, nyt en edes kehtaa etsiä niitä tekstejä. Mutta nyt tiedän minne oma uskoni suuntautuu, olen tutkinut paljon eri uskontoja, ottanut selvää, punninnut omaa elämänkatsomustani ja poiminut asiat jotka ovat minulle tärkeitä. Itse koen että uskontoja on niin monta kuin on ihmisiäkin, ja vihdoin olen omani löytänyt.

Minä tosiaan valmistuin, vihdoin. Tosin tämän voi todeta onneksi vain jos ei ajattele elämää eteenpäin, koska silloin iskee uskomaton stressi ja kriisi. Mutta ainakin olen koko loppuelämäni nyt virallisesti parturi-kampaaja.

Kirjat. Kirjat ovat lapsiani ja ystäviäni melkein siinä missä Memerkin, niiltäkin saa paljon rakkautta ja ystävyyttä. Niiden kautta saan elää ihan eri elämää ja pääsen täysin eri maailmoihin. Lisäksi ne tuovat materiaalista mielihyvää, se että niitä on pinoissa ympäri huonetta kun ei enää kirjahyllyihin mahdu, tuo minulle tyytyväisyyden tunteen.

Sitten on tietenkin ne asiat, joita pitää itsestäänselvyytenä vaikkei ne kaikille sitä olekaan; hyvä talo kotina, tarpeeksi rahaa mukavaan elämään, keskinkertainen terveys, perhe ja kuppi teetä aamuisin.

Hmh, iloja ne pienetkin ilot, mutta piti silti kaksi tuntia miettiä näitäkin. Kun ei niitä tule ajateltua niin ei niitä meinaa enää muistaakaan. 

On niitä varmasti enemmänkin, pakko niitä on olla kun täällä vielä kituutetaan..