Erakkosusimetsäläinen

Istutaan mökin valtavassa olohuoneessa ja katsotaan Bridget Jonesia, minä en tosin pysty kunnolla, myötähäpeä on aivan liian suuri. Vaikka olenkin elokuvan nähnyt jo ainakin kaksikymmentä kertaa. 

Eilen hiihdin ensimmäistä kertaa kuuteen vuoteen, pääsin eteenpäin jopa kolme kilometriä kaatumatta ennen kuin hiestä märkänä kiipesin 56 porrasta takaisin mökkiimme ja suoraan suihkuun. Käsivarret muistuttavat jomottaen kuinka rupukunnossa olen, annan peilin huurustua ennen kuin katson siihen.

Maisemat ovat niin upeat että jään tuijottamaan niitä tahtomattanikin. Keskellä valtavaa jäistä järveä on niin hiljaista että minua naurattaa, vain tuuli on seuranani kun kaadun koskemattomaan hankeen ja liikutan käsiäni ja jalkojani yhteistuumin. Sitten makaan hetken ja tuijotan täysin sinistä taivasta yrittäen päättää onko tämä totta vai ei. Kun en minä ole ikinä näin onnellinen ollessani näin yksin. 

Seison keskellä vyötärönkorkuista lunta kädet lanteilla ja rautalapio vieressä, yrittäen päättää parasta paikkaa. Kuka sanoo ettei aikuinen ihminen muka saisi kaivaa lumiluolaa? Minähän nimittäin sellaisen teen, niin ison että mahdun makaamaan siinä pitkittäin ja poikittain, melkein jopa istumaan ellei maa tulisi niin pian vastaan. Otan siitä kuvan ja lähetän kaverille joka kiusoitteli minua viikonloppureissunsa mahtavuudella, tätähän ei mitkään kännit voita!

Rantasauna on liian kuuma ja jätän oven auki vaikka lattia on vielä vähän jäässä, heitän paljon vettä kiukaalle ettei ilma olisi enää niin kuivaa. Sitten minä istun siellä kaksi tuntia nauttien auringonlaskusta, joka näkyy suoraan huuruisen ikkunan läpi. Lauleskelen yksinäni disneylauluja ja lastenlauluja, koska en osaa muita, juon kaljaa ja haaveilen että minulla olisi joku seuranani.