Minuun sattuu, on sattunut jo useamman päivää. Se on onttoa kuminaa sisälläni, kuin minä olisin itse loppumaton tyhjyys.
Eilen yöllä olikin ihan kivaa, kaipaan sitä tunnetta takaisin. En tiedä mihin se katosi nukkuessani, miksi se aina katoaa ennen kuin ehdin tarttua siihen kiinni niin lujaa ettei se enää pääse karkuun.
Tänään vain makaan sikiönä lattialla ja tahdon huutaa, mutten huuda kuitenkaan, koska mitä hyötyä siitä oikeasti olisi?
Jonain päivinä ei vain jaksa olla urhea.
Eilen yöllä olikin ihan kivaa, kaipaan sitä tunnetta takaisin. En tiedä mihin se katosi nukkuessani, miksi se aina katoaa ennen kuin ehdin tarttua siihen kiinni niin lujaa ettei se enää pääse karkuun.
Tänään vain makaan sikiönä lattialla ja tahdon huutaa, mutten huuda kuitenkaan, koska mitä hyötyä siitä oikeasti olisi?
Jonain päivinä ei vain jaksa olla urhea.
ei aina tarvitsekaan olla urhea, ei kukaan pysty sellaiseen.
VastaaPoistaminusta tuntuu ihan samanlaiselta, kirjoitit tunteeni ja ajatukseni ylös.
en keksi parannuskeinoa meille kummallekaan, mutta lähetän sulle silti isot halaukset ja toivon, että saat kuitenkin tällä viikolla hymyiltyä ja piristyt <3