Lähe mun kaa tanssimaa, minä mangun ja hetkutan Harun vieressä. Mutta se on osittain sen vika, mitäs pisti musiikin soimaan.
Se katsoo minua kuin olisin järkeni menettänyt, enkä viitsi muistuttaa että se meni jo aikaa sitten. Lopulta se suostuu, mutta kello on vasta neljä päivällä ja aurinko paistaa kuumana taivaalta. Ensimmäinen kesäpäivä me vietetään puutarhassa, tänä vuonna minulla on projetina toinen puoli rinteestä jonka laitoin uuteen uskoon viime keväänä. Silloin se näytti aika lailla samalta kuin tuo toinenkin puoli.
Se näyttää nyt tältä:
Alhaalla on alkuja sinisistä ja valkoisista karpaattienkelloista ja valko-vaaleanpunaisesta hortensiasta. Tähtituijan takaa kasvaa ritarinkannuksia valkoisina ja violetteina. Sen yläpuolella on syyskeijua ja jotain muuta mitä en muista, koska fiksuna en kirjoittanut ylös. Vankkurinpyörän takana kasvaa kuuliljoja. Sen eteen tulee kesäkukkia, en vielä tiedä mitä.
Ylimmällä tasolla oli viime kesänä salkoruusuja, ne tekivät käytävän paviljongin eteen. Tänä vuonna en ole vielä varma mitä siihen haluan.
Äiti on tehnyt keramiikan, joka näkyy oikealla.
Kaiken kaikkiaan lähdin tästä tilanteesta:
Tuo vuorimänty on 25-vuotta vanha, se on kasvanut niin leviäksi ja harvaksi että päätin repiä sen alas. Iskä haluaa kuitenkin samanlaisen tilalle. Teen tuohon kaksi tasoa ja alemmalle kaksi vuorimäntyä. Ylempänä kasvaa liljoja, siirrän ne ylemmäs. Upea punainen pioni saa jäädä paikoilleen, siihen en uskalla koskea.
Bimi oli tietenkin mukana.
Rinne alhaaltapäin katsottuna. Tarkoitus olisi tehdä selkeämmät penkat, maa on kahdessakymmenessä vuodessa valunut pikku hiljaa yhä alemmas ja alemmas ja koko rinne on nyt vain kasa kiviä ja savimaata.
Olen ottanut kuvan kirsikkapuumme alta, siihen teen pyöreistä luonnonkivistä kivetyksen ja asetan penkin jossa voi sitten nauttia upeasta kukinnasta ja makeista kirsikoista.
Niin, sitten revimme Harun kanssa männyn pois, ja aikamoinen monttu saatiin aikaiseksi. Toisen juuret olivat helposti melko maan pinnassa, mutta rappujen vieressä olleen juuret katosivat kivetysten alle. Nyt vain täytyy toivoa etteivät ne houkuttelee liikaa juurimatoja.
Memerkin auttoi.
Haru ja juuri. Lopulta koko paikka näytti aika lailla sotatantereelta, mutta odotan sitä että saan tämän valmiiksi, siitä tulee upea, minä päätin niin.
Vaate- ja hiuskriisien jälkeen pyöräiltiin kaupunkiin, todettiin että molemmilla on nälkä ja mentiin mäkin autokaistalle, olihan meillä jonkinlaiset pyörät alla.
Yö oli todella lämmin, mentiin istumaan kirkon eteen saaliidemme kanssa. Se aiheutti niin monta Honey, Jesus can't help you, dat bitch is dead -vitsiä etten kehtaa edes muistaa.
Harun pyörän rengas meni rikki. Sorry Jesus.
Baarissa oli vähän porukkaa, mutta nainen jonka kanssa juttelin sanoi että ne tulee kahden jälkeen kun toinen tapahtuma menee kiinni.
Se ei haitannut minua, mitä enemmän tilaa tanssia sen parempi. Törmäsin tuttuun joka esitteli minut miehelle, johon myöhemmin sain kuulla sen olevan ihastunut, mutta koska en tiennyt sitä silloin, ei voi minua syyttää asioiden laidasta.
Haru kutsui sitä heti Captain Americaksi, kun se on niin komea ja kohtelias.
Se haluaa tänään kahville kanssani ja minä sanoin että kyllä käy.
Osastotutun kolmetoistavuotias koira kuoli, se on ollut sairaana jo vuodenpäivät mutta se ei tee siitä yhtään vähemmän surullista. Täytyy alkaa taas lukemaan muistokirjoituksia lehdestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti