Olen miettinyt sitä päiväosastolle paluuta mitä lääkäri ehdotti viime kerralla. Se voisi olla ihan hyvä idea kesälle, kun en minä mitään muutakaan ole tekemässä. Harjoittelemaan taas vähän sitä miten ihmiset oikeasti elävätkään, muistuttamaan mitä minun kuuluisi tehdä ja miten olla kun en itse oikein osaa.
Kesällä olisi silläkin lailla hyvä että silloin on terapiassa tauko, joten ne eivät voisi sortaa minua samoin kuin viimeksi, eikä tulisi samanlaisia väärinkäsityksiä joiden vuoksi minun on yritettävä taas avata valtimoni.
Ehkä minä ihan oikeasti haluaisin mennä takaisin.
Olen onnellinen ja se pelottaa minua, pelottaa ihan hurjasti. En ole koskaan ennen tuntenut tällä tavalla, kukaan ei ole koskaan saanut minua tuntemaan näin.
Sillä lailla että hymyilyttää kun ajattelee toista ja sitä että sen näkee taas. Ihan naurattaa kun se pistää viestiä, eikä meinaa saada henkeä kun se sanoo että sillä on kanssani hauskaa.
Tämä on ihan hassua.
Pelkään että se loppuu ja minuun sattuu kamalasti, pelkään että se lopulta päättää etten olekaan riittävä tai tarpeeksi.
Olen kauhuissani näyttää kuka oikeasti olen, mutta haluan tehdä niin, ensimmäistä kertaa koko pienen elämäni aikana.
tiedän niin miltä susta tuntuu. itsensä näyttäminen toiselle on pelottava asia, mutta kyllä se kannattaa loppujen lopuksi :)
VastaaPoistajos haluat päiväosastolle ja susta oikeasti tuntuu, että tarvitsisit sitä, niin sun kannattaa mennä sinne ja unohtaa pelkosi. kyllä kaikki järjestyy. voimia!