Luen luen luen ja odotan että silmät väsyy, pistän lampun pois päältä ja käännän kylkeä. Käännän uudelleen, vaihdan tyynyn toiseen. Kättäni pistelee, silmät eivät pysy kiinni. Ne räpsyvät ja minusta tuntuu kuin ne pamahtaisivat auki kuin keittiön rikkinäinen rullaverho.
Käännyn selälle, heitän peiton pois. Tulee kylmä, kahmin peiton takaisin. Laitan toisen jalan ja toisen käden sen ulkopuolelle ja yritän vakuuttaa mielelleni että olen uupunut ja väsynyt.
Luen lisää.
Makaan paikoillani, pakotan itseni pysymään aivan hiljaa ja hengittämään vaikka tuntuu ettei huoneessa ole ilmaa ollenkaan. Memer kuumottaa pohjettani vasten, vedät jalkani kippuraan. Käännyn vatsalleni ja olen vain pieni pallo.
Eip, ei hyvä, nyt vain ahdistaa. Istun ylös. Memer avaa unisena silmänsä, mamma rauhotu jo se sanoo ja minä nojaan otsaani viileään ikkunaan. Kello on jo neljä, ulkona on valoisaa. Nousen ylös juomaan vettä.
Luen kuinka Harry ja Draco kehittävät suhdettaan ja ihailen kirjoittajan taitoa.
Lasken pääni Memerin selälle, se hengähtää syvään ja tuoksuu unelta, olen niin kateellinen.
Lopulta makaan jalat tyynyillä ja Memer rintani päällä, tuijotan valkoista kattoa jossa näkyy mustia sormenjälkiä ja lasken minuutteja ja sekunteja siihen kun minun pitää olla parturi-kampaamossa.
Lopulta vain huokaan ja nappaan puhelimen suosiolla yöpöydältä lukeakseni aina vain lisää. Onneksi kello on jo seitsemän.
Vielä puolitoista tuntia minä makaan silmät kiinni mutta niin hereillä, että kuvittelen tuntevani jokaisen pölyhiukkasen joka laskeutuu kasvoilleni.
Sitten minä annan itselleni luvan nousta, annan koirille ruokaa ja vien ne metsään ja soitan saanko tulla tunnin ajoissa paikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti