Kirahvi jätepuristimessa

Eilen olin tanssimassa Harun kanssa. Tanssiminen on ihanaa, se on minun tapani purkaa stressiä ja pahaa oloa, paras keino minkä tiedän. Se että päästää vain irti ja antaa mennä eikä välitä yhtään. Harusta on hauskaa katsoa muita kun me tanssimme, sen mielestä naiset näyttävät liian helposti sätkynukeilta tai vain kiusaantuneilta tanssilattialla, suomalaiset eivät osaa, eivät uskalla tanssia oikeasti. Se on sitä vaivaantunutta keinumista useimmiten, olkapäiden yli tuijottelua vakavalla naamalla.

Minä en jaksa sellaista, tykkään tanssia ihmisten kanssa jotka haluavat olla tässä hetkessä kanssani, se on parasta lääkettä minkä tiedän.

Jalat ihanan kipeinä ja lievässä krapulassa on hyvä maata kone sylissä sängyllä ja lukea yhä vain lisää Grimm-ficcejä.  Luulen että olen luonut itselleni uuden pakkomielteen. Harmi että tämä fandom on niin lapsenkengissään, oikeasti eeppisiä ficcejä on vaikea mahdoton löytää. 

Tätä luen juuri nyt:

Ask Me No Questions kirjoittanut laceymcbain

Lääkkeiden lopettaminen on saanut vatsani hämilleen, mutta muuten minulla on todella hyvä olo. Se että pystyn taas itkemään on ollut helpotus, en edes tajunnut kuinka olen kaivannut sitä. Ennen minä vihasin itkemistä, siitä tuli vain pää kipeäksi ja naama rumaksi. Nyt olen tajunnut että paljostako väliä, se ettet pysty itkemään vaikka haluaisit on paljon pahempaa.

Ja sitten ettei menisi ihan liian ihanaksi ja keveäksi; katsoin tämän tänään kun heräsin. Ala-asteen opettajani oli linkittänyt sen facebookiin ja tämä on kyllä upeasti tehty video.

------

Tässä oli järjettömän pitkä raivoaminen Audion lapsellisuudesta, mutta päätin että ehkei kukaan halua lukea sitä.

Ps. on jo pitkään pitänyt piirtää uusi banneri, sitten tässä mietiskelin lausetta Whatever floats your boat ja tartuin kynään.