Eilinenkin oli levoton ja kamala ja illalla halusin vain kömpiä sänkyyn peiton alle ja unohtaa että olen koskaan elänytkään, vaikka sain kutsun baariin.
Tänään olen tehnyt sitä minkä osaan parhaiten, ollut ahdistunut ja masentunut ja surullinen. Leikkinyt katselevani kirjojani, mutta oikeasti tuijottanut tyhjää, koska se on vain helpompaa.
Piti nähdä Wombaa tänään, mutta sen mielestä oli helpompi unohtaa, tai ehkä se toivoi että minä unohdan. Tänään minä tunnen liian suurta itsesääliä jaksaakseni ymmärtää ja teen niin silti.
Olin niin ruma että kiharsin hiukseni, enpä silti näe eroa. Vituttaa kun on syntynyt niin susirumaksi.
Voimia! Muista, että oot tähänkin asti jaksanut. :)
VastaaPoistaKiitos, kovasti aina yritän mutta toisinaan se vain unohtuu :-)
VastaaPoista