Jos nyt jaksaisin kirjoittaa, urputtaisin siitä kuinka väsynyt olen. Että oikeasti minua pelottaa se, että tunnistan tämän kaikennielevän uupumuksen, vaikka sepittelen itselleni että se johtuu vain siitä, kuinka pitkään olen ollut ulkona pelistä.
Kertoisin että haluaisin itkeä, mutta en itke kuitenkaan koska se on vielä uuvuttavampaa, enkä usko että pystyisin käsittelemään sitä juuri nyt.
Kirjoittaisin, että uskon vakaasti viilteleväni viimeistään ensi viikolla, vaikka olenkin 'kuivilla' ollut neljä kuukautta.
Ensi viikolla on kuusi työpäivää, viisi kahvilassa ja yksi lasten kanssa. Listassa oli kahvilaa kuusi päivää vahingossa laitettu, voin ylpeästi sanoa ilmoittaneeni asiasta sen sijaan että olisin kiltisti sinne vain mennyt.
Voisin myös valittaa siitä kuinka porukka on alkanut lipsua siitä mitä oli kun viimeksi olin kahvilassa töissä, silloin asiat tehtiin loppuun eikä yritetty luistaa pienimmistäkin perusjutuista. Että minulla kiehuu, kun se yksi nainen yrittää joka saatanan päivä sulkea pihaa, vaikka ei mennä vielä kymmeneen minuuttiin kiinni ja asiakkaita istuu niillä tuoleilla, joita se yrittää vetää niiden perseiden alta pinoon. Vaikka sisällä olisi kuinka tekemistä, ja pihan voisi sulkea viimeiseksi, ilman sitä asiakkaiden poistuuppimista vielä aukioloajan sisällä.
Jaa, kuka oikeasti luuli että pystyisin olemaan valittamatta.
Paska tilanne, ei voi muuta sanoa ja tuntuukin niin armottoman kliseiseltä toivottaa jaksamista mutta vilpittömästi sitä tarkoitan, sillä mulla on noita uupumusjaksoja itsellänikin. Tuntuu että mistään ei tule mitään eikä millään ole mitää hveon vitun väliä. Tähän asti ne ovat menneet aikanaan ohi ja jälkeenpäin se uupumus tuntuu jotenkin typerältä. Sitä se ei kuitenkaan ole kun se iskee joten hengessä ollaan mukana - muista se <3
VastaaPoista