Varvaskipua

Tänään on ollut itkupäivä, ensiksi sen takia että Memer oli ystävällisesti keplotellut roskiksen oven auki ja repinyt pussin pisin lattiaa, ja toiseksi hahaa, iskä unohti noukkia minut mukaansa kun lähti katsomaan kummisetääni sairaalaan ja sitten keskusteluriideltiin äidin kanssa näistä Kelapaskoista ja lääkeasioista. Siitä kun se tarjoutuu soittamaan sinne ja tänne ja kovistelemaan ja olemaan äitileijona ja minä en halua, tämä on minun asia, minun pitää hoitaa omat asiani jo itse vaikka muuten käyttäytyisinkin kuin pahainen kakara.

Juoksin kuusi kilsaa, olen yrittänyt totutella itseäni tähän liikunnan maailmaan ja se sujuu ihan hyvin, ottaen huomioon että olen aina inhonnut kaikenlaista hikoilemista. Välttelen kuumuutta ja sitä tuskaisuutta ja nihkeyttä joka siitä juontaa, ja kaikki nämä ovat oma osansa liikkumista.

Sen myönnän että se purkaa stressiä ja jopa ahdistusta, niin kauan kun itsensä saa liikkeelle. Itse olen sellainen pullapöksy että kun tulee valinta eteen, valitsen eittämättä mieluummin neljä tuntia tietokoneella kuin tunnin lenkin. 

Tehtiin siis diili Harun ja yhden ystävättären kanssa että kolmasti viikossa käydään yhdessä juoksentelemassa pitkin metsäreittejä ja ihan hyvin on sujunut.

Tänään olin yksin ja hemmetin paljon nopeampaan juoksin kuin yleensä. Siellä on nääs lentomuurahaisia ilma piukassa.

Nyt minä menen terassille hetkeksi istuksimaan tutun kanssa, vaikka minulle se jääkin juuri siksi istuskeluksi.