Tämä oli niitä päiviä kun heräsin puoli kahdelta, makasin kippurassa tunnin ja puoli sohvalla tuijottaen telkkarista tallennuksia. Sitten nousin, hain Klorinini omasta piilostani ja desinfioin keittiön. Ja vessan, olohuoneen ja makuuhuoneen. Sen jälkeen leivoin keksejä. Vaniliinisokeri, taloussokeri ja leivinjauhe olivat lopussa ja pyörin ympäri miettien ettei näin saa tapahtua juuri nyt. Kokosin itseni ja kävin kaupassa jotta kykenin leipomaan myös mustikkamuffinsseja.
Muut tulivat kotiin ja leikin etten ole lähellä hermoromahdusta kun äiti sotkee keittiön. Kuljen kymmenen metriä sen perässä rätin kanssa, ettei se huomaisi ja puolestaan hermostuisi minuun.
Illalla iskä läikyttää punaviiniä minun rokokoo-sohvalleni. Siihen jota koko viime talven ja kevään kunnostin. Se ei tee mitään. Se hakee lisää viiniä. Minä kiehun ja hinkkaan raivopäissäni, sulkeudun vessaan ja parun, koska nyt riitti.
Sitten minä lyön vessan kaapin oveen lommon koska haluan tämän ulos, enkä saa oikeaa kättäni enää nyrkkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti