maanantai 29. heinäkuuta 2013

Ihan kuulkaa oikeasti on!


Minulla on näyttely. Kahvilassa se on, mutta näyttely kumminkin ja voi hurja että nyt vähän jännittää ja vatsanpohjaa kutittelee. Olen sen verran epävarma näitten luomusteni kanssa että totta kai kauhulla mietin inhoavatko kaikki niitä, koska olen melko lailla vielä aika surkimus ja paljon olisi parannettavaa ja enhän minä ehdi tekemään kahtakymmentä (kahtakymmentä!) uutta, täydellistä työtä siihen mennessä. Minun täytyy viedä vanhempiä töitäni, ja niissä on vielä enemmän virheitä.

Mutta silti, mikä on tämä mahtava olo!?

4 kommenttia:

  1. Onnittelut!
    Hieno juttu ja turhaan jännität, luulenpa että näyttelyn jälkeen sulla tulee olemaan lisää töitä.

    VastaaPoista
  2. Onnea näyttelyyn. Niiden pito on kivaa. Tee kutsukortit ja julisteet ja pidä avajaiset. Paikalle kannattaa jättää myös omat yhteystiedot jos joku haluaa vaikka käydä kauppaa!

    VastaaPoista
  3. Kutsukortti on itelle kiva muisto. Itelläni on jääkaapinoveen kerättynä menneet kortit. Sehän voi olla vaan jostakin työstä teetetty, kirjottaa käsin taakse tiedot, voi sit ylimääräset laittaa vaikka myyntiin paril eurolla tai laittaa onnittelukorteiksi tms myöhemmin. Myöskin käypänä ideana käytettäväksi muista töistä, ite sitä harrastelen... Jos noita copic-töitä oot esille ripustamassa niin varmast hienoja on postikortti-mittakaavassakin. Totuushan on se että harvempi näyttelyistä mitään ostelee (etenkään jos ei oo sopivan halpoja hintalappuja valmiiksi liimattu työn nimen viereen) tai kyselee kuka niitä on tehny jos ei varta vasten paikalle tuu, mut halvat pienet muistot jotka on jokasen kukkarolle mitotettuja saa sekä ostajan että myyjän hyvälle mielelle.

    VastaaPoista
  4. Laitappas nainen se näyttelymestan osoite (vaikka oikein googlemapsin linkkinä tai sitten muuten) niin saan laitettua promoa huomiseen Luostarin epistolaan. Eli jos viitsit käydä heittämässä sen kommalootaan niin hyvä juttu!

    VastaaPoista