lauantai 17. maaliskuuta 2012

Tapa minut, rukoilen mutta elän yhä vain edelleen

Minä leikkaan ihoni ja lihani auki, ja tiedän että siihen tulee vielä kaunis arpi. 
Sinä olet aina kanssani, ajattelen ja syvennän.
Sinä et ole kuten ne kaikki paskapäät, sinä olet ikuinen.

Minä vihaan niin paljon, vihaan niin että se joskus uhkaa hukuttaa minut ja haluaisin hukuttaa ne kaikki siihen samaan, koska olen varma etteivät ne osaisi uida yhtälailla. Katsoisin kuinka ne uppoisivat ja häpeäisivät mitä ovat tehneet minulle, häpeäisivät ja huutaisivat tuskastani. Muuttuisivat hulluiksi eivätkä muistaisi nimeään.
Enkä minä katuisi ainuttakaan punaista kyyneltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti