Miesviha on urospuolisen ihmiseen kohdistuvaa vihaa ja/tai syrjintää. Tätä ei toki pidä sekoittaa misantropiaan, joka tarkoittaa ihmisvihaa sanan laajassa merkityksessä.
Miesvihaajalle on ominaista leimata tai mahdollisesti vain todeta ja sisäistää miesolennot pelkureiksi, pettureiksi, hyväksikäyttäjiksi, hylkääjiksi ja tappajiksi. Nainen esineellistetään nyky-yhteiskunnassa aivan yhtä hyvin kuin menneinäkin aikoina, siitä puhutaan ja se nähdään. Nykyään Euroopassa mies ei tietenkään virallisesti naistaan omista, eikä tämä ole hänen kotiorjansa, mutta minun kokemusteni mukaan vain paperi puuttuu. Orja on orja jos ei siitä edes palkkaa saa. Mikä on toki muuttunut on naisen ääni, jos sen uskaltaa ääneen puhua. Sekään ei kuitenkaan auta, sillä mikäpä mies se sellainen olisi, joka ei saavutuksillaan prakkaile.
Niin siis, en pääse Audiosta eroon vaikka se ei juokse minkään muun kuin pilulilulaan perässä.
Se, mikä ennen tunnettiin lähinnä kuumana raivona on vaihtunut kylmäksi vihaksi.
PS. Pelkään pahoin, että olen muuttamattomasti luonnevikainen.
Niin ja anteeksi, en halua loukata, ellet tunne itse syyllisyyttä. Olen vain vähän vihainen, niin kuin aina kun miehistä on kyse.
Niin ja anteeksi, en halua loukata, ellet tunne itse syyllisyyttä. Olen vain vähän vihainen, niin kuin aina kun miehistä on kyse.
Itse olen alkanut vihata naisia. Kaikki yhtä kusipäisiä hyväksikäyttäjiä, joiden mielestä miesten pompottamisessa ei ole mitään väärää.
VastaaPoistaHarvempi ihminen, oli sitten mies tai nainen, on oikeasti täysin kusipää, luonnevikainen narsisti, mutta valitettavasti näitäkin yksilöitä tulee vastaan, ja heiltä opitaan. Jos joku on sinulle kusipää, luultavasti olet itsekin sille. Sitä kannattaa miettiä, kumpi teki aloitteen. Ja kummalla on pokkaa sanoa ensimmäisenä asiat suoraan. Itse harvemmin sanon, en halua että kukaan saa sitä mahdollisuutta satuttaa - ja sehän tekee minusta pelkurin eli kusipään, ihan niin kuin kaikista muistakin. Kaikista muista miehistä. Ja etenkin nyky-yhteiskunnan naisista.