Minä tiedän etten minä ole viisas ihminen, en lähellekään fiksuin edes maalaisjärjen tasolla. Silti minä ymmärrän, jos minulle vittuillaan ja se sattuu myös minuun.
On ikävää että purkaa omaa huonoa oloaan muihin, se ei ole reilua. Elämä ei ole, lällyslää, mutta ei tarvitse pahoittaa toisen mieltä tahallaan.
Tiedän sortuvani tähän perheeni kanssa, mutta en ikinä tekisi niin ystävien, kavereiden tai tuttujen kanssa. Eivät he ole tehneet mitään sitä ansaitakseen.
Voi sitten miettiä miksi olla toiselle vihainen ja ilkeä vaikkei tarvitsisi, yleensä sen heijastuksen löytää helposti itsestään.
Tämä on se syy, mikä on minut saanut vihaamaan maailmaa, se että minä yritän olla mieliksi, minä haluan tukea ja kuunnella ja olla ystävällinen jotta minullekin oltaisiin. Silti on niitä ihmisiä, jotka mieluummin pistävät ilman näkyvää syytä.
Se kun ihminen voi olla niin itsekäs, että satuttaa muita koska itseen sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti